Illalla kello kymmenen
Kaks miestä istui rekehen.
He Virmalasta lähtivät
Ja Tehinniemeen riensivät.
"Oi kaunis on sun kuutama,
Sa Huhtikuinen iltama."
Näin mietit miehet, huokasit
Ja haukotellen nukahdit.
Kun silloin tällöin heräävät
Ja kyytipojalt' kysyvät:
"Eik' olla kohta perillä,
Kyll' viivytty on välillä?"
Niin ympärilleen katselee
Uinaillen poika sanelee:
"Tää tie ei lie oikee tie,
Vaan ei se eksyksiinkään vie."
No! Mitäs tehdä -- ajetaan
Ja vihdoin talo huomataan.
"Nyt," lausuu poika näppärä,
"Me oomme, näen mä, Sysmässä!"