Mitäs linnut miettivät?
Kurkistellen katsovat
Harakat ja peipposet,
Närhit, sirkut, varpuset?
Mies pellon vakoopi,
Vakoon jyvät kylvääpi.
Atrialle läksi mies,
Linnut tehtävänsä ties,
Sissivät nyt sirkkuset,
Vakoilivat varpuset.
Söivät hekin atrian
Runsaan sekä makian.
Pikku pajutuikkinen
Nokki myös jyväsen,
Kadehtien katsoit muut,
Kohti lensit, auki suut,
Pajulinnun käärivät,
Veriseksi pieksivät.
Kärajiin nyt poloisen
Veivät, la'in etehen,
Kurki sitten valittiin
Tuomariksi, istuttiin,
Laklat lautamiehinä,
Peipot valamiehinä.
Kurki huusi kurkustaan,
Kajahutti kaulastaan:
"Ootkos syönyt jyviä,
Köyhän miehen kylvöä?"
Pajutuikki vapisten
Vastas': "otin pikkuisen."
Kurki, päätään nostaen,
Julistavi päätöksen:
"Kosk' oot jyvät ottanut
Luvatta ja tallannut
Pellon, kaulas katkotaan,
Joka tiedoks annetaan."
Lausui la'en rajasta
Pääsky varsin vihassa:
"Varastathan sinäki
Kurki, otat oloksi'i,
Mit' et syö, kannat pois,
Aivan niinkuin omas' ois."
Kurki ylös kurkisti,
Pahan äänen parkasi:
"Köyhält en ma varasta,
Löydän ruokaa muualta,
Metsästä syön marjoja,
Karpaloita suolta."
"Kanssasi en inttämään
Rupea nyt vähääkään,"
Lausui pääsky -- "riemuksi
Olen ma, en ristiksi
Ihmisille, sanoman
Tuon suven armahan."