POHJAN NEIDON KOSIJAT.

[Kahden ensimäisten runoelmain sisältö on, osittain sanasta sanaan,

otettu Kalevalasta; samoiten kolmen niitä seuraavain Kantelettaresta.]

Pohjolassa neito eleleepi

Kaunis, niinkuin aamu keväinen,

Häntä moni uros kosiileepi,

Mutta Louhi, äiti neitosen,

Tyttöänsä antaa epäileepi,

Ansiotöihin urhoot manaten,

Joissa miesten ky'yn koettaapi,

voimat hyvältäi masentaapi.

Kannattipa koettaa -- neidon kieli

Urhoot väkisinki lumosi,

Mitä vaan jos hänen teki mieli,

Heti kosiansa toimitti,

Heidän mietteet ihastelu nieli,

Jonka heliä äänens herätti,

Kaikki urhoot, kun sen kuulit, jäivät

Huokailemaan yöt sekä päivät.

Ensin impi Wäinämöistä koettaa,

lausuu: "jospa jouhen halkaiset

Veitsellä kärettömällä, voittaa

Taidat mun, kun myöskin vetäset

Munan solmuun." Wäinämöinen koettaa,

Tekee nämä työt äkäiset.

Vielä sitten kivestä hän kiskoo

Tuohta, jäästä ai'aksia viskoo.

Mutta neito lausuu: "Venhe veistä

Kehrävarren palaisista, työnnä

Kättä käyttämättä kappaleista

Tehty veno vesille, niin myönnän

Tahtosi." -- Taas koettaa Väinö -- e'istä

Tekoansa Ukko ei, ei myönnä

Lempo tahtoansa -- kirves sattui

Polveen -- siten tämä koetus loppui.

* * * * *

Tuli kosiin lieto Lemminkäinen,

Hälle säisteen neidon äiti ääntää:

"Kyllikki on vaimos kassapäinen,

Jost' et saa sa huomiotas kääntää."

Mutta neittä vaatii tuittupäinen

Kauko, murtaa suuta, päätä vääntää.

Vihdoin Louhi lausuu: "joutaville

Tyttöni ei jouda urohille.

Jos siis hänet toivot saada, muista

Ehdot: hiihä Hiiden hirvi; sitten

Hiiden ruuna tulisuinen suista;

Tuonen joest' ammu joutsenitten

Suust' yksi -- ensi kerrall', muista --

Jos ne työt teet, niin kosijitten

Yli voiton saat ja rintaas vastaan

Painaa saat mun ihanata lasta."

Ensi työt näki onnistunna,

Vaan kun Tuonen virran pyörteiselle

Astui kolmannelle, loppununna

Työnsä olivat -- alantehelle

Manalan oil paimen astununna,

Jota poltti koston kova helle;

Ampui Lemminkäisen napsahutti,

Sitten miekall viideks liemahutti.

* * * * *

Halli Pohjolassa haukkuileepi,

Jos sen katsot nenävartta myöten,

Näet järvell purren -- meloileepi

Mies purress, eellehen sitä työten, [työntäen]

Yhtä rintaa maalla ajeleepi

Toinen, oroansa vähin lyöden;

Siinä kaksi kosiata koettaan

Tulevat nyt, Pohjan neittä voittaan.

Mitäs miehiä? Taas Wäinämöinen!

Kukas toinen? Ilmarinen suuri,

Mies tosiaanki kelpotöinen,

Taivaan kannen kalkuttaja juuri.

Hälle jo luvattu kaunisvöinen

Impi ennen -- annettu ei -- nuuri

Seppo -- kun työns oil suorittanunna,

Sammon Pohjolahan takonunna.

Sopineet oil miehet keskenänsä:

"Sille neito antaminen, jolle

Mielellämmin sanoo lähtevänsä."

Kun nyt astuit tupaan koettelolle,

Wäinämöiselle ois impeänsä

Äiti työntänyt -- vaan rautiolle

Sanoi neito ennen menevänsä.

Uudet tehtävät nyt Louhi vaatii

Sepolta ja kohta ehdot laatii.

Niinkuin Oinaan nahan viejälle

Muinoin mainio Medea keksi

Keinot, niin nyt neito rehevälle

Kosijalleen', jonk ihastukseksi

Louhen vihdoin täytyi myöntää hälle:

"Puolisokses vie nyt ikuiseksi

Valvattini." Kohta häitä juodaan,

Sitten sepon kotoon nainen tuodaan.

Kalervo: Runollinen kalenteri · 第 8 / 34 题