Yö uhkaa, myrskysää
idästä ukkospilviään taas nostaa.
Voi miestä, pois ken jää,
maan vapaus kun täytyy jälleen ostaa.
Voi miestä, joka myö
halvasta veljiensä veren hinnan,
kun hetki vaikein lyö,
kun käytävä on kamppailemaan rinnan!
Kun miesten kuntoa
maa, kansa, koti, vapautemme kysyy.
Mies, joll' on tuntoa,
nyt mielin vakain vartiossaan pysyy.
Hän katseen tyynen luo
tuhoa, turmaa, kuolemaakin kohti,
säikyttää minkään suo
ei mieltään, voiton vuoksi kaikki tohti.
Verensä viimeisen
vuoks veljesveren vuotaneen hän antaa,
puolesta vapauden
kaikkensa maalleen uhriksi hän kantaa.