[1] Sanalaskurunoa emme ole tahtoneet erilleen laulurunosta mainita,
vaikka kyllä onki vähä omituista laatuansa.
[2] Laulurunoja laadustansa ovat, mitä nykyisen kokouksen ensinzäisessä
ja toisessa kirjassa löytyy, virsirunoja, mitä kolmannessa. Kertomarunoja
tavataan Kalevalassa Wäinämöisen, Ilmarisen, Lemminkäisen ja muiden
senaikuisten moninaisista toimista ja huolista kotonansa sekä muualla,
erittäinki Pohjolassa. Loihturunoja ovat kaikki luvut, synnyt ja muut
sanat, niinkuin esimerkiksi raudan, tulen, käärmeen, pistoksen ja riiden
synnyt eli luvut; lemmennosto-, kosiomiehen ja lapsivaimon luvut; kateen,
voiteen ja mehiläisen sanat; verensulku- ja muut asetus-, suositus-,
lumous-, turvaus-, rukous-, manaus-, herjaus-, pelotussanat. Suurin osa
niistä vielä on pränttäämättä, ehkä niitä jo kyllä präntättynäki luetaan
usiammissa kirjoissa, erittäinki seuravissa: Chr. Lencquist, Specim. de
Superstitione Veterum Fennorum. Aboae 1782; Chr. Ganander, Mythologia
Fennica. Aboae 1789; H. R. von Schröter, Finnische Runen. Finnisch und
Deutsch. Upsala 1819; Zach. Topelius, Suomen Kansan Vanhoja Runoja ynnä
myös Nykyisempiä Lauluja. Turussa ja Helsingissä 1822-1831; Kantele
taikka Suomen Kansan sekä Wanhoja että Nykysempiä Runoja ja Lauluja.
Helsingissä 1829-1831. Osotelmarunon laatua ovat nykyisessä laulustossa
löytyvät Hääkansan laulut ja XXVIII runo Kalevalassa. Sen
täydellisemmästä muodostumisesta saadaan esimerkki J. F. Lagervallin
kirjasta: Ruunulinna. Murhekuvaus 5:ssä tapauksessa. Hels. 1834, kuin
myöski Jak. Juteinin kirjoista: Perhekunda. Pilakirjoitus
epäluuloista. Wiipur. 1817; Pila pahoista kengistä, uskon
vahvistukseksi, 2:nen ylöspano. Wiipur. 1827.
[3] Katso: Sv. Folkvisor af E. G. Geijer och A. A. Afzelius, 2:dra D.
Sthlm 1816, p. 2 ja 212.
[4] Katso: H. G. Porthan, Dissert. de Poesi Fennica, partt. V, Aboae
1766-1778.
[5] Mainittu pispa D. Juslenius on sama mies, joka suomenti Lutheruksen
vähän katekismon ja sitä seuraavaiset O. Svebiliuksen yksinkertaiset
selitykset. Sanansa, jotka luetaan kirjansa "Suomal. Sana-Lugun Coetus",
Sthlm 1745, esipuheessa § 16, kuuluvat: ne jam de carmine quidquam dicam
Fennico, cujus elegantia, vis commovendi animos, et affectus ciendi,
breviter enarrari negavit: et si maxime id possem, fidem facerem nemini,
qvi illius intima non penetraverit sermonis.------Figuris tam dictionum,
qvam sententiarum abundat, ut sine illis poesis non aestimetur.
[6] Katso ennen mainitun kirjansa esipuhetta, jossa ensimäisellä sivulla
luetaan sanat: "in unserm deutschen Vaterlande, das schon so viele
ausheimische Gesangesströme liebend in sich aufgenommen, hoffen wir,
dieser wunderbaren Liederquelle eine nicht ungünstige Aufnahme
versprechen zu dürfen. Unseres Preises bedarf sie nicht--sie selbst wird
bald genug der Freunde um sich versammeln, die auf ihr Rauschen horcben."
[7] Katso myös 9. laulua ensim. kirjassa.
[8] Katso 108. laulua I:mäisessä kirjassa.[9] Katso: J. G. von Herder,
Stimmen der Völker in Liedern. Tübingen 1807, siv. 104, jossa kirjassa
myös seuraavatki laulut saksankielisesti, siv. 102, 129, 170, 171, 177,
ovat tavattavat.
[10] Katso: Pieniä Runoja Suomen Poijillen Ratoksi, I:mäinen osa,
präntätty 1818, jossa laulut I------VI, VIII, X ovat tätä laatua, ja
Il:nen Vihko, Upsalassa 1821, jossa samoite laulut I------XI kuuluvat
tähän kokoukseen. Näistä yhdeksästätoista laulusta löytyy enin osa myös
von Schröterin, tämän esipuheen III:mannella sivulla, mainitussakirjassa,
jossa päälliseksi tätä laatua tavataan 7 paimenlaulua, 2 jauhorunoa ja
Kojosen poian virsi. Ne kaksi jauhorunoa myös luetaan Porthaanin edellä
sanotussa kirjassa ja ovat melkein ainoat samassa kirjassa löytyvät
vanhanaikaiset kansanlaulut. Muutamia tämänlaatuisia olemma meki ennen
pränttäyttäneet Kanteleen 2:sessa osassa, siv. 13-23, 33-72, kuin myöski
kuukausisanomain Mehiläisen vuosikerroissa 1836, 1837.--Ilman näitä
pränttikirjoista saatuja apuja olemma myös eräitä lisäyksiä kirjoitettuna
näihin saaneet Magisteri Matthias Aleksanderi Kastreiniltä ja Akademian
Oppilaiselta Johan Fredrikki Kajaanilta, jonka tässä kiitollisuudella
mainimma.
[11] Tässä esipuheessa löytyvien nykyisempien laulujen, kun
myöskimuutamien vanhojen runonuottien soittomukaisen järjestämisen on
Herra Laulun-opettaja Fredrik August Ehrström hyväntahtoisesti
toimittanut. Jos niissä olisi jotain erehdystä eli muuta vikaa,
esimerkiksi että laulettaisiin kauniimmasti, kun näissä soittotavoissa on
osotetuksi saatu, jota muutamista nuoteista kyllä pelkäämmäki, niin siitä
ei tule häntä syyttää, vaan meidän huonoa, usein pettäväistä soitto- ja
nuottimuistoamme.
[12] ja [13] Nämät mahtavat olla paavinaikuisia lorusekaisia rukouksia.
[14] ja [15] Ukko.
[16] ja [17] Sulho.
[18] Pojan.
[19], [20], [21] ja [22] Neito.
[23] Neitoa.
[24] Neitonen.
[25], [26], [27], [28] ja [29] Neito.
[30] Lauletaan morsiamen raskaana ollen.
[31] ja [32] Kuvailevat ennen vihkimistä saatua lasta.
[33] Poikapaimen.
[34] Tyttöpaimen.
[35] Nuori neitosesi.
[36] Poikalapsen.
[37] Tyttöä.
[38] Neiot.
[39] Sulhosia.
[40] Tyttölöitä.
[41] K. laulu 208; r. 7, ja siitä eespäin.
[42] Bethlehemissä.
[43] ja [44] Piinasivat, vaivasivat.
[45] Venäläisillä näissä lauluissa useinki ei ymmärretä Ryssiä, vaan
Greikan uskon Karjalaisia.