W.

Vaahtokuu, helmikuu.

Vaalasti, kihlakuuta; venäen sanasta: volostj.

Vaara, metsäinen vuori,

mäki.

Vaassa, erilaatuinen venäläisten kalja; venäeksi kvasj.

Vaikutan, ttaa, valittaa.

Vailehdin, htia, oikeastansa vaellehdin, vaellella, sanasta vaeltaa.

Vaimala, oikeastansa vaivala.

Vainotie, sota on karjalaksi vaino, venäen sanasta voina; vainotie

siis on sotaretki.

Vaklo, runollinen muutos sanasta vikla, eräs soilla olostava lintu.

Valanne, vuoren kohta, josta valaa eli valuu vettä.

Valju, kurja.

Valjuttelen, tella, lepoittaa.

Vallalteen, vallaltansa, mielin määrin.

Valmenen, meta, valmistaa.

Vanttera, oikeastansa vantera, tukeva, tanakka.

Varpapuu, raaka purjeessa.

Varrin, timen, mitätöin sana.

Varski, riski, rivakka.

Vastakoivu, koivu, josta otetaan kylpyvastoja eli kylpyvihtoja.

Vehnä-kolatsu, kolatsu, vehnä-kakkara; venäen sanasta: kolatschj.

Veito, don, veikko, veijo, vello, vellyt, veloinen, vähennysmuotoja

sanasta: veli.

Vetkaan, ta, viskata huolettomasti tahi varoittelematta.

Vetre, een, herkkä, notkea.

Viena, Dvinanjoki pohjois-Wenäellä, josta Wienan linna, Arhangelsk ja

Wienan meri, Walkea meri.

Vienopäiväinen, surkuteltava.

Vieriskumppali, vieruskumppali.Vierrinhanko, ngon, viertohanko.

Vietra, ämpäri; venäen sana vedro.

Vihkuri, vihko.

Viipula, viipale, viilu, pitkä palainen.

Viitisen, itä, oikeammin viititsen; katso sen paikan toisintoa

vanhassa Kantelettaressa; runollinen muutos sanasta: vaatitseita =

vaatettautua, pukeutua vaatteisihinsa.

Viivikkö, kön, viita, vitsikko, lehto.

Vipasen, sta, nykäistä, hipaista, koskea sukkelasti.

Villovarsa, hienokarvainen varsa.

Vilkka, kan, vilkas.

Viltti, parkitusta nahasta tehty kuormareen peite.

Vingottelen, tella, juoda niin että vinkuu.

Virhu, alkusoinnollisesti tehty runollinen muutos sanasta: karhu.

Virsin, iä, laulaa, laulella.

Vitelen, dellä, vitistän, stää, sukkelaa kulkemista tarkoittava

kuvaussana.

Voikkonen, voisiruinen, vähän voita.

Vollotan, ttaa, kuvaussana, lypsää lutustaa.

Volmari, lienee Liivinmaalla olevan kaupungin nimi.

Vuiskaan, ta, outo Wenäen Karjalan sana.

Vuodun, tua, menehtyä.

Vuollattelen, tella, virua, venytellätä.

Vuolova, vuolas.

Vyökkeleksen, leitä, kuvaussana, äännellen ylös pyrkimistä osoittava.

Vyörehdin, htiä, vierehtiä, kuleksia, liikkua, kävellä.

Väikerrehdän, htää, vaikeroita.

Välkyttelen, tellä, välkkyä yhä, välähdellä, vilahdella.

Vänkärä, oikeastansa väkkärä.

Värkki, kin, katso väärti.

Västärä, puu-ikkuna; varmaankin ruotsin sanasta: fönster.

Väännittelen, tellä, väännellä; runomitan vuoksi nelitavuisena.

Väärti-morsian, väärti-vaimo, portto, huora.

Väärälten, väärällänsä.

Vörsti, ruhtinas (pilkalla); ruotsin sanasta: förste.

Kanteletar: Suomen kansan wanhoja lauluja ja wirsiä · 第 717 / 719 题