Haalikkainen, vaalakka, vaalea.
Haarukka, pieni haara, oksa.
Haitra, kurja.
Haire, een, hairaus.
Hakkurainen, ehkä? hakkuupölkyn korkuinen.
Halea-latva, hallavan harmaa latva.
Hamo = hame.
Hampsu, kuvaussana osoittava huolimatointa oloissansa ja vaatteissansa.
Haparainen, ehkä? suolia kannattava rasvakesi.
Hapsi, sen, hivus.
Haraelen, ella, harata, haralla, vetää; tässä runollisesti.
Havukka, haukka.
Hehätin, ttimen, oikeammin ehätin; päästöraha.
Heikottelen, tella, laulella iloisesti ja remakasti.
Heilakoitsen, ta, heilakoin, ta, kuvaussana, osoittava pöykkeää
heiskuroimista.
Heimot, oen, painovirhe; oikeammin: heimueni; vähennysmuoto sanasta:
heimo.
Heittohiema, oikeammin: hiettohiema, jota katso.
Helmipaate, tteen, paate on outo sana.
Hempsuttelen, tella, äänisana,
helmain yhteen lyömistä kuvaava.
Hennut, ntuen, vähennysmuoto sanasta: hento.
Heristäitä, virkistyä.
Herskuttelen, tella, äänisana, kaviain ääntelemistä hevoisen hiekassa
juostessa kuvaileva.
Heryn, yä, pikemmin painovirhe kuin erinäisen murteen muoto; oikeammin:
herun.
Hiejan = hiedan, sanasta hieta.
Riemun, ua, hedelmöitä, kukoistaa.
Hieprahelma, koreahelmainen.
Hiepsintä, nnän, se ääni, jonka helmain kosketus lunta vasten antaa.
Hietto, outo Wenäen Karjalan sana.
Hiettohiema, vanhan Kantelettaren 1 osan sivulla 314 hiema on Wenäen
Karjalaksi hiha.
Hiipsintä, nnän, vertaa hiepsintä.
Hilkan, kkaa, helkkää, josta sanasta se onkin muutettu sointumaan
sanaan: "pilkkaa".
Himahtelen, lella, äänisana, osoittava hivesten toisiansa vastaan
hierahtamisesta syntyvää ääni.
Hipkuttelen, äänisana, osoittava sitä ääntä, joka hiiren jalkain
kosketuksesta maata vasten syntyy.
Hivus-kulta, runollinen takaheitto, oikein päin: kultahivus.
Hoikeus, vääristetty ja painovirheellinen sana, oikeammin hoikkeus.
Hoikottelen, sitä seuraavan sanan kanssa yhteen sointuvaksi tehty
muutos sanasta: huokaella.
Hoilattelen, huuta hölöttää.
Hokotan, kokea.
Hotakka, kreikan ulkoisten Karjalaisten ristimänimi, Fedotka =
Fedosia, kreikkalaisesta nimestä: Theodosia samoin kuin nimestä
Feodor, tulee Huotari eli Hotari.
Huikkajan, ta, luikata, heleällä äänellä laulaa.
Huijale, een, kuvaussana: pitkä hurstin kappale.
Huikuroin, ta, mennä niin että huikun, juosta vikevästi.
Huikutan, ttaa, tehdä häpeää tahi Wenäen Karjalaksi: huikeaa.
Huikuttelen, tella, katso edellistä.
Huimen, nen, kelvotoin valta, mielivalta.
Hulpikko, hulpilo.
Huntsukka, kuvaussana, osoittava huonoutta; ressukka.
Huomen-kuuro, aamuhetki.
Huperoitsen, ta, kuvaussana; huonosti ja hupaan kyhätä.
Huppunen, hukkuinen, vakahainen, hupussa oleva, niinkuin kapalolapsi.
Hupsahutan, ttaa, äänisana, hutun kiehumisen ääntä osoittava.
Hurnakko, kuvaussana, osoittava hullunpäisyyttä.
Huuhalla, sanasta huuhta = huhta.
Hympyräinen, kuvaussana, osoittava vähäistä ja huonokkaista.
Hyörehdin, tiä, äännössana; sointoa muutos edellisen runon säkeen
sanasta: vyörehtiä.
Häpäkkä, häterä.
Hömmötän, ttää, kuvaussana, varsinaista selitettävää merkitystä
vailla oleva.
Höykkenen, tä, mitätöin sana epäsuomalaisessa lauseessa.
Höyretyinen, runollinen muutos sanasta: köyretyinen; jota katso.