43. Hukkunut veli.

Impi itki sillan päässä,

Laajan laiturin nenässä;

Käänti silmänsä selälle,

Loi silmänsä loitommaksi,

Näki purren purjehtivan,

Tervalaian laiehtivan,

Toivoi veikkonsa tulevan,

Emon lapsen laiehtivan;

Ei tuo veikko tullutkana,

Emon lapsi laiehtinna;

Tuli ennen tuntematon,

Vieras outo oppimaton.

"Näitkö vieras veikkoani

Selällä meren sinisen?"

"Näinpä neiti veikkosesi

Selällä meren sinisen

Istuvan meren kivellä,

Sukivan suruista päätä,

Huolellista harjoavan;

Suka kultainen pivossa,

Hopiainen harja käessä;

Sulkahti suka merehen,

Haihtui harja lainehesen,

Ojentihen ottamahan,

Kallistihen katsomahan,

Sulkahti suan jälessä,

Haihtui harjan ottamissa.

Sanoi kerran mennessänsä:

"Elköhön minun isoni

Sinä ilmoissa ikänä

Vetäkö veen kaloja,

Tahi saako siikasia,

Tältä suurelta selältä,

Tahi laajalta lahelta!"

"Elköhön minun emoni

Sinä ilmoissa ikänä,

Kuuna kullan valkiana,

Panko vettä taikinahan,

Vettä vellihin kokeo

Tältä laajalta lahelta,

Leviältä lietteheltä!"

"Elköhön minun veikkoni,

Elköhön veli kuluni

Sinä ilmoissa ikänä,

Kuuna kullan valkiana,

Juottako sotaoritta

Rannalta tämän merosen,

Vaivaisilta valkamoilta!"

"Elköhön minun siskoni,

Elköhön sisar kuluni,

Sinä ilmoissa ikänä,

Kuuna kullan valkiana

Peskö tästä silmiänsä

Rannalla kotiperällä,

Kotilahen laiturilla!"

"Mikäli meressä vettä,

Sikäli minun vereni;

Mikäli meren kaloja,

Sikäli minun lihani;

Mikä rannalla risuja,

Ne on kurjan kylkiluita;

Mikä rannan hiekkasia,

Ne hivusta hierottua,

Sekä luuta seuhottua,

Veri tyystä vellottua."

Kanteletar: Suomen kansan wanhoja lauluja ja wirsiä · 第 685 / 719 题