Viholainen, vainolainen,
Uhkasi ikänsä kaiken,
Maata Ruotsin ruoskivansa,
Tappavansa kaikki tyyni
Kuninkahat kansoinensa,
Papit kirkkokuntinensa,
Rustingit hevosinensa,
Pitäjät perehinensä.
Jalo herra Jaakko Puntus,
Itse Wiipurin isäntä,
Latoi laivoja lahelle,
Kun kana munasiansa,
Veti päälle purjehia,
Kun on kummun kuusiloita;
Veipä tuuli Turjuksehen,
Ahavainen Aunuksehen,
Purje Puolahan osasi,
Ajoi riskin Riian alle.
Jalo herra Jaakko Puntus
Työnti linnahan sanoja;
Paperit pakon perästä:
"Onko pantuna olutta,
Mettä meiän miehillemme?"
"Onpa pantua olutta,
Mettä miehille hyville,
Tallissa hevon kusia,
Lehmän läävän lattialla."
Jalo herra Jaakko Puntus
Alkoi lyiyllä lykätä,
Tinapallin paiskiloia.--
Viholainen, vainolainen
Kohta itkien tulevi,
Sanoi suurella surulla:
"Jalo herra Jaakko Puntus!
Tule siivolla sisähän,
Kaunihisti kaupunkihin,
On olutta juoaksesi,
Sekä mettä syöäksesi,
Ei mesi merestä puutu,
Olut Riian kaupunnista."