Jo 1:mäisen kirjan alussa olemma lausuneet, mitä luulimma näihin
Kantelettaren lauluihin ja virsihin yhteisesti koskevan. Nyt erittäin
muutamia sanoja näistä 3:mannen kirjan virsistä. Virret 5, 7, 8, 9, 32
ovat Hämeen ja Satakunnan puolesta; Wenäjänpuolisesta Karjalasta
(erittäinki Wuokkiniemen, Paanajärven ja Repolan pitäjistä) ovat virret
2, 3, 6, 10, 12, 19-23, 25, 27, 28, 39, 52, 53, 59; Suomenpuolisesta
Karjalasta 1, 4, 11, 13-18, 29, 34, 36, 37, 40-45, 47-50, 54-58; virsiä
24, 26, 30, 31, 33, 35, 38, 46, 51, 60 lauletaan niin Suomen, kun
Wenäjänki puolella Karjalassa. Tämä erottaminen näiden virsien
kotipaikoista on sitä myöten toimitettu, kun niitä meille on kussaki
paikassa laulettu; mahdollisesti saatettaisi eräitä muitaki virsiä
yhteisesti laulaa, kun mitä sillä nimellä erittäin osottaneet olemma,
jonka ohessa myös tulee nimittää muutamia, Suomen Karjalasta saatuja,
Savossaki laulettavan. Myös tulee meidän tässä oikasta, mitä 1:mäisen
kirjan alkulauseessa, sivulla IV, mainitsimma, "näitä virsiä enemmin
Wenäjän, kun Suomen Karjalassa laulettavan", koska vasta osotettu
niiden erottaminen kotipaikkoihinsa näyttää toisin. Se erehdyttävä
lauseemme tuli siitä, ettemme silloin oikein tulleet ajatuksessamme
erottamaan näitä virsiä vanhoista runoista, joita kyllä enemmin Wenäjän
puolella lauletaan.
Virret 5, 9, 32 ovat Ritualan Helkavirsiä. Rituala on eräs iso kylä
Sääksmäen pitäjässä Hämeessä, ja näistä Helkavirsistä, kun myöski itsestä
Helkajuhlasta, jota tytöt siellä alkupuolella kesää sunnuntai-iltapuolina
viettävät, on Herra Akademian Lehtori C. A. Gottlundi, Otava-nimisen
kirjansa 2:sessa osassa taitavasti kirjottanut.
Pispa Henrikki, jonka surmasta 7:männessä virressä kerrotaan, oli
Englandista syntysin ja tuli v. 1156 eli 1157 (kumpanako vuonna, siitä ei
ole vielä tarkkaa tietoa saatu) Ruotsin kuninkaan Eerikki IX:sännen,
liialta nimeltä Pyhän, kanssa Suomeen. Hän oli ensimäinen Kristin uskon
saarnaja Suomessa, ja tuli muitaki tietoja myöten Suomen pakanoilta
(Köyliöjärven seuduilla) surmatuksi. Hänen poikkioin peukalonsa on
vieläki Turun Tuomio-kapitulin sinetissä kuvattuna, ja Henrikin päivä
Annakoissa on hänen muistoksensa säädetty.
Elinan surma, josta 8:ksannessa virressä kerrotaan, kuuluu myös olevan
tosi, tapahtunut asia. Klaus Kurki, niinkuin hänen esi-isänsä ja
jälkeisensäki olivat Laukon kartanon ja muiden laajoin tilusten
hallitsijoita Wesilahdessa ja rajapitäjissä. Usiampi Kurkeista olivat
Laamanneja, joiden alle sihen aikaan kuuluivat isot piirit Suomessa, ja
niin näyttää olleen Klaus Kurkiki, sillä hänen keräjäinatkansa
Pohjanmaalle lienee sillä mielellä ymmärrettävä. Suomela, Elina
neitsyen entinen asuntopaikka, on eräs kylä Wesilahdessa, neljä Wenäjän
virstaa Laukosta.
Tämän kirjan 6:dennetta virttä lauletaan Wenäjän Karjalassa, ja eikö
lieneki pian paras tieto, mitä heillä Kristin uskosta siellä tienoin on.
Sillä vaikka armollinen esivalta heille lähettää opettajia sinne, kun
muuallenki alakuuluvaan maahansa, niin riippuvat he uppiniskaisesti
vanhoissa taioissaan, eli siinä niin kutsutussa vanhassa vierossa
(uskossa), eivätkä huoli opettajista mitänä. Kuinka surkiaan pimeyteen
he tämän uppiniskasuutensa ja opettajiensa ylenkatseen kautta
ovat joutuneet, sen asian mahtaa nykyinenki Neitsy Maarian virsi osottaa.
Melkein koko virsi on tyhjää juorua, jolla Raamatussa ei ole pienintäkään
perää. Neitsy Maaria ei siinnyt puolukasta eli muusta marjasta, vaan
Pyhästä Hengestä; tähdestä, jonka Ruotuksen (Herodeksen) tallirenki
Tahvanus, eli repo, eli paimen, olisivat havanneet, ei virketä
Raamatussa, vaan kyllä siitä tähdestä, joka johdatti viisaat miehet
itäiseltä maalta; Vapahtajan heräjäminen haudasta tapahtui peräti toiseen
laatuun; hänen virressä mainittu viekkautensa eli kavalnutensa Juutasta
kohti on koko hänen Jumaluuttansa vastaan pitävä asia, niinkuin se myös
muutenki on valet, muuta nimittämättä. Mutta niin tuhma ja perätön kun
tämä virsi yhdeltä puolelta on, niin on se toiselta puolelta
sanarakentonsa suhteen soma ja kaunis; josta on nähtävä, että asia itse
ja sanarakento ovat eriasioita, vaikka yksinkertaiset niitä aina ei erota
toisestaan. Vielä on tästä virrestä muistuteltava, että Tahvanuksen
seikkoja värsystä 256 värsyyn 449 asti lauletaan myös Hämeessä ja Savonki
maalla.
Wiipurin linnan hävityksestä ja Kaarlon sodasta, virsissä 10 ja 12,
olemma jo ennen, mitä tarvinnee, maininneet 1836 vuosikerran Mehiläisessä
Tammi- ja Kesäkuulta. Jaakko Puntus, virressä 11, Suomessa oleva sotaväen
senaikuinen päällysmies, muuten tavallisesti Laiska-Jaakoksi kutsuttu,
syntyi v. 1583, kuoli v. 1655, ja oli hänen oikia nimensä Jacob De la
Gardie.
Mitä historiallisia perustuksia muihin tässä kirjassa löytyvihin virsiin
saattaisi olla ja mitä osviittoja niistä olisi saatava muinaisten aikain
tietohon, sen nyt heitämmä silleen.
Syy siteen, että Hämeen puolesta saaduissa virsissä d, l, eli r, kuin
kussaki paikassa sanavarren muuttuvata keraketta t äännetään, on tullut
peräti pois jätetyksi, on se, että emme ole niiden harvalukuisten, sieltä
kotoisten virsien tähden luulleet sopivan, tässä kokouksessa muuten
yletiensä seurattavata kirjotuslaatua muuttaa. Se joka ylen siitä meille
pahastuu, pitäköön kun muinaki kirjotus- eli pränttivirheinä ne
poisjääneet kerakkeet ja oikaskoon sanat mieltänsä myöten.
Mitä 1:mäisen kirjan alkulauseessa toivoimma, ja tämän kirjan lopulla
saattavamme toimittaa jonkunlaisen selvityksen oudommista sanoista, se
nyt on jäänyt keskoseksi, ja täytyy niin jäädä, ellemme tahdo ylen kauan
tämän viimeisen kirjan präntistä uloskäyntiä viivytellä. Mutta mainittu
sanaselvitys kyllä sopii erittäinki jälkeenpäin toimitettaa, ja sillä
toivolla, että kuitenki niin saada lupauksemme täytetyksi, otamma tällä
kertaa lukialta jäähyväset.
Matkalla Sotkamon pitäjässä 9 päivä Lokakuuta 1840.