293. Enmä lurjus liene'känä.

Elä luule lurjukseksi,

Katso karjan paimeneksi,

Enmä lurjus liene'känä,

En katala karjan paimen;

Mie olen opissa ollut,

Seisonut sepon pajassa;

Sepän pihtiä piellyt,

Sepän vartta valkotellut,

Syönyt tynnyrin sysiä,

Nelikön terästä niellyt,

Syli syttä hartioilla,

Vaaksa vaahtia otsassa.

Arveli akat minua,

Naiset tuhmat tunnusteli,

Silloiksi likasioilla,

Soilla sotkuportahiksi;

Vaan vielä tätä nykyä,

Kun tämä porras ponnistaksen,

Vanha kanto karmistaksen,

Likasilta likahaksen,

Niin on kumma kuulijanki,

Ime ilmanki olijan.

Kanteletar: Suomen kansan wanhoja lauluja ja wirsiä · 第 578 / 719 题