231. Olut vieri kun vetehen.

Olinpa minäi ennen

Kirkon kippa, linnan lippa,

Sulhasten syämen syttö,

Nuorten miesten mielitietty;

Moni katsoi muotoani,

Vartaloa valvatteli.

Kesät kengässä kepasin,

Talvet saksan talluksessa,

Turun uuessa tuvassa,

Kauppamiehen kartanossa.

Join ma kahvia kahesti,

Kolmasti koin oluet;

Saksa kullaksi saneli,

Kanaksensa kauppamiehet,

Pienet herrat hertaksensa,

Sorsaksensa suuret herrat.

Tulin vanhaksi varahin,

Epatoksi ennen muita;

Nurin katsoi nurkkaherrat,

Väärin katsoi väärttimiehet,

Katsoi kaltoin vierahatki,

Ei oikein omat isännät.

Olut vieri, kun vetehen,

Kaatui kahvet, kun jokehen;

Jo olen hyljätty hyvänen,

Olen heikko heitettynä,

Omin sormin soutamahan,

Omin väin vetelemähän,

Omin kengin kenkimähän,

Syömähän omin lusikoin.

Kanteletar: Suomen kansan wanhoja lauluja ja wirsiä · 第 514 / 719 题