Emo tuuti tyttöänsä,
Liekutteli lempiänsä,
Toivoi tuuvitellessansa,
Lauloi liekutellessansa:
"Kun tytär hyvä tulisi;
Kasvaisi emon kananen,
Sitte nuorra naita'isi,
Vihantana vietä'isi,
Kylässä kyselemättä,
Naapurissa lausumatta;
Sitte ei kontit korkeneisi,
Eikä laavat lankiaisi,
Konttiselät kollehtisi,
Väskyselät vällehtisi."
"Kun tytär paha tulevi,
Tytär tuhma turmeltuvi;
Eip' on nuorra naiakana,
Vihantana vieä'känä,
Vaan ne kontit korkenevat,
Sekä laavat lankiavat
Konttiselät kollehtivi,
Väskyselät vällehtivi."