Kun oisin paimenna paloinen,
Eli paimenen tytärnä,
Niin toisin huhuelisin,
Sekä toisin leilottaisin;
Kuuluisi kulosta ääni,
Heläjäntä heinikosta;
Kukkuisi käetki puissa,
Pienet linnut laulelisi.
Viikon vuottelin käkeä,
Kauan katsoin kaunoistani:
Kuulisin käen kukunnan,
Ehkä syämeni sulaisi.
Viikon vuotin, kauan katsoin,
Jo tuli kevätki kerran;
Kuulin mie käen kukunnan,
Linnun laulavan lehossa,
Vaan ei syämeni sulanut,
Eikä mennyt raskas mieli.
Kuta kuuntelin enemmän,
Sitä mieli raskahampi;
Mieleni meni pahaksi,
Syän syttä mustemmaksi.