Miks' on silmäni sipalat,
Näkimeni näin huterat--
Lie'kö lassa langeteltu,
Ja piennä pahoin pielty?
Ei oo lassa langeteltu,
Ei piennä pahoin pielty.
Siit' on silmäni sipalat,
Näkimeni näin häperät;
Kun ennen emoa itkin,
Kantajata kaihoelin,
Surin suurta syöttäjeä,
Varuin suurta vanhempoa.
Itkin vuoen, itkin toisen,
Itkin kohta kolmannenki,
Kolmannenki, neljännenki,
Vielä itkin viiennenki;
Pois itkin ihanat silmät,
Kasvon kaunihin kaotin,
Puottelin punaisen posken,
Vereväisen vierettelin.
En ole sitte silmin nähnyt,
Kun on kirstu kiini pantu,
Rautanauloilla napattu,
Vasaroilla vahvistettu.