Tulin kummaksi kylähän,
Imeheksi ihmisihin,
Ouoksi omille maille.
Nauramoiksi naapurihin,
Otettiin minusta outo,
Varsin virhi viskattihin,
Minun lapsen lauluistani,
Pienen pilpatuksistani;
Tuli soppehen sohina,
Sekä nurkkihin puhina,
Silmän isku ikkunoihin,
Jalan polku porstuihin.--
Pantihin minä pahaksi,
Tuhmemmaksi turmeltihin.
Pankohotpa, min panevat,
Sanokohot, min sanovat,
Pian mie paha pakenen,
Kohta outo kollahtanen;
Kohta tästä kelkan käännän,
Kelkan käännän, toisen väännän,
Käännän silmät sinne pääin,
Kusta kultani tulisi,
Herttaseni herskuttaisi.
Menen tuhma tuonnemmaksi,
Kulen kumma muille maille;
Ei taia minun täheni,
Kauttani minun katalan,
Mieli mierolta vähetä,
Ajatus kylän akoilta,
Nauru naapurin tuvilta,
Leikki lemmon loumajoilta,
Silmän isku ikkunoilta,
Välkytys kyläväliltä.