39. Mitä laihan laulannasta,

Lauloin ennen lassa ollen,

Paljo mieletön pakisin,

Ilman lintujen iloksi,

Pääskyjen huvitteheksi;

En nyt laula, enkä taia,

En paljo pakaja'kana.

Mitäpä laihan laulannasta,

Ja kurjan kukunnastani--

Suu kuluvi kuppiloille,

Kieli mässäksi menevi,

Eik' oo kulta kuulemassa,

Oma armas oppimassa;

Vieras kulta kuuntelevi,

Mies outo opitteleksen.

Ei ole minulla täällä,

Tällä rannalla rakasta,

Tällä puolla puolisoa;

Minun on kulta tuonnempana,

Etähämpänä omani,

Tuntemass' on tuulen teitä,

Arvoamassa ahavan.--

Tuollapa minun omani,

Tuolla puoll' on puolisoni,

Tuolla aaltojen takana,

Takana selän sinisen.

Kanteletar: Suomen kansan wanhoja lauluja ja wirsiä · 第 321 / 719 题