(Morsian lähtiessänsä.)
Lähen nyt talosta tästä,
Korkian ison koista,
Heitän vanhat valamani,
Entiset elosiani;
Hyv' on toiste tullakseni,
Kaunis kaaputellakseni.
Tulen toiste, kun tulenki,
Ilman teiän kutsumata,
Hyv' ois tulla kutsumalla;
Ette kutsu kuitenkäna.
Sitte toiste tullessani,
Kotihini käyessäni,
Ei minua muut ne tunne,
Kun ne kaksi kappaletta:
Alimmainen aian vitsa,
Perimmäinen pellon seiväs,
Nuo on piennä pistämäni,
Neitona vitsastamani.
Emoni mahova lehmä,
Minun nuorra juottamani,
Vasikkana vaalimani,
Ammoa rikuttelevi,
Pitkillä piharikoilla,
Talvisilla tanterilla;
Se tuo tuntenee minua
Kotoiseksi tyttäreksi.
Isoni iki oronen,
Minun piennä syöttämäni,
Neitona apattamani,
Hirnua rikuttelevi,
Pitkillä piharikoilla,
Talvisilla tanterilla;
Se tuo tuntenee minua
Kotoiseksi tyttäreksi.
Veikkoni kotoinen koira,
Minun piennä syöttämäni,
Neitona opastamani,
Haukkua rikuttelevi,
Pitkillä piharikoilla,
Talvisilla tanterilla;
Se tuo tuntenee minua
Kotoiseksi tyttäreksi.
Muut ne ei minua tunne
Kotihini tultuani,
Vaikk' on vanhat valkameni,
Entiset elosiani.