137. Lähet jälen jäämättömäksi.

(Morsiamelle tuttaviltansa.)

Niinkös luulit neito nuori,

Niinkö tiesit, jotta luulit,

Tiesit kerran lähteväsi,

Et aina käkeäväsi?--

Jo nyt on liittosi likellä,

Lässä ompi lähtöaika.

Lähet tästä, kun lähetki,

Tästä kullasta koista,

Ison saamasta salista,

Emon kaunon kartanosta,

Veikon kestikellarista,

Siskon tanssisiltasilta,

Sykysyisen yön sylihin,

Kevähisen kierän päälle;

Ettei jälki jäällä tunnu,

Kierällä kepiä kenkä,

Jalan isku iljangolla,

Hangella hamosen helma;

Ettei äiti ääntä kuule,

Iso ei itkua tajua,

Kujerrust' ei kuule sisko,

Oma veikko vieretystä;

Kuulevat kyläiset naiset,

Ja kyllin kylän kasakat.

Voi sinua neito rukka,

Kuinka taiat, kuinka raahit,

Kuinka kuitenki eroat?--

Emosesi vanhan heität

Läävähän läkähtymähän,

Kujahan kukistumahan,

Kaatumahan kaivotielle;

Isosesi vanhan heität

Saunahan savun sekahan,

Kuiva vasta kainalohon.

Kanteletar: Suomen kansan wanhoja lauluja ja wirsiä · 第 177 / 719 题