134. Neuo sulho neioistasi.

(Kaason puoli.)

Sulhokainen nuorukainen,

Miehen kanta kaunokainen,

Elkäs meiän neioistamme,

Elkäs sie pahoin pielkö,

Elkäs vitsoin vingutelko,

Nahkaruoskin naukutelko;

Eipä neittä ennenkänä,

Ei neittä ison koissa,

Tok' ei vitsoin vinguteltu,

Nahkaruoskin naukuteltu.

Neuo sulho neitoasi,

Neuo neittä vuotehella,

Opeta oven takana,

Vuosikausi kummassaki;

Yksi vuosi suusanalla,

Toinen silmän iskemällä,

Kolmansi jalan polulla.

Kun ei sitte siitä huoli,

Ei totelle tuostakana,

Veä vitsa viiakosta,

Tuopa turkin helman alla,

Jolla neuot neitoasi,

Orpanoasi opetat--

Neuot nelisnurkkaisessa,

Sanot sammalhuonehessa,

Kyläkunnan kuulematta,

Sanan saamatta kylälle.

Elä nurmella nukita,

Pieksä pellon pientarella;

Kuuluisi kumu kylälle,

Tora toisehen talohon,

Metsähän iso meteli,

Naisen itku naapurihin.

Eläkä silmille sipase,

Elä korvia kos'eta;

Kuppi kulmalle tulisi,

Sinimarja silmän päälle;

Kylän kyntäjät näkisi,

Kylän paimenet panisi,

Kylän haukkuisi harakat,

Kysyisi kyläiset naiset:

"Onko tuo soassa ollut,

Talununna tappeluissa,

Vai onko suen repimä,

Tahi karhun kaapasema--

Vai susiko sulhosesi,

Karhu sulla kaunosesi?"

Kanteletar: Suomen kansan wanhoja lauluja ja wirsiä · 第 174 / 719 题