Pah' on mieleni paloisen
Ilmanki pahottamatta,
Aina aatkeloittamatta;
Siit' on semminki pahempi,
Siitä aina aatkelampi,
Kun vielä pahotetahan,
Aina aatkeloitetahan.
Sanotaan minun poloisen
Kivet suuret istuvani,
Maat suuret makoavani;
Itse istuvat sanojat,
Makoavat mainitsijat;
Itse istuvat kivensä,
Joka maan makaelevat.
Enkä tieä mie poloinen,
Miten olla, kuin eleä;
Miten olla mielevänä,
Kuten kuuluna asua.
Aina muiss' inehmisissä
Saapi lemmen liikkumalla,
Kunnian kävelemällä;
Tässä saapi lempo lemmen,
Piru kunnian pitävi,
Lemmon löyhkykartanoilla,
Pirun pitkillä pihoilla.
Saisi en kurja kunniata,
Raukka lempiä tapaisi,
Vaikka vuoret vierettäisin,
Kalliot kaha jakaisin.