58. Ikuinen suru.

Käki kukkua käkesi

Maalle tälle tultuansa,

Lintu lauloa lupasi

Lennettyänsä leholle.

Kuku, kuku kultalintu,

Laulele hopialintu,

Jott' on aikani kuluisi,

Sekä viikko vierähtäisi;

Sulaisi syän suruinen,

Hautuisi haluinen rinta.

Ei multa sinä ikänä,

Poloiselt' ei polvenani,

Suru syömestä katoa,

Mure mielipuolestani.

En minä sinä ikänä,

En poloinen polvenani,

Surutont' en suuta syötä,

Varutonta vartta suori,

Kanna päätä kaihotonta,

Ikävätöntä elätä.

Kanteletar: Suomen kansan wanhoja lauluja ja wirsiä · 第 97 / 719 题