Hyvästi kultaseni, hyvästi kultani!--
Mun lähteä nyt täytyy pois kotimaaltani.
Mun täytyvi nyt mennä merille kulkemaan!
Ja sinua, en tieä, jos näen millonkaan.
Lahella laiva pieni minua outtelee;
Se mulla kotimaani ja tuttavani lie.
Se kotimaani mulla ja tuuli kultani,
Ja aalto armahani tahikka--surmani.
Jo ennen monta miestä se meri petteli,
Ja monen kullan silmät vesille jätteli.
Vaan ellös mua surko, jos ehkä kuolisin;
Sä suotta kaottaisit ikäsi kaunihin.
Kun kuulet kuolleheksi, tee risti rantahan,
Ja aallon luomat luuni ne peitä santahan.
Ja ota pieni ruusu ja laita kasvamaan,
Käy sitte kesäilloin välistä katsomaan!--
Kun ruusu kaunihisti kesällä kukostaa;
Se rakkauteni kuvan eteesi muovostaa.
Hyvästi vielä kerta, hyvästi ystävä!
Ei suremaan nyt auta, vaan täytyy lähteä.