EDELLISET. VESTERKVIST ja TILDA.
_Kummellund_ (tarttuen Vesterkvistiin). Herra!
_Vesterkvist_ Mikä on, appiseni?
_Kummellund._ Voitteko katsoa minua kasvoihin punehtumatta? (jättää
hänet ja tarttuu Tildan käsivarteen). Sinä hävytön lapsi, voitko katsoa
minua kasvoihin vaalenematta?
_Tilda._ Mitä isä tarkoittaa?
_Kummellund_ (Vesterkvistille pilkallisesti nauraen). Missä on nyt ne
viisikymmentä tuhatta, jotka rikas eno lupasi teille? Haha!
_Job_ (Vesterkvistille). Niin missä on minun viisikymmentä tuhatta
piasteriani? Antakaa takaisin minun viisikymmentä tuhatta piasteriani!
_Vesterkvist_ (erikseen). Ai hitto vie!
_Kummellund_ (niinkuin ennen). Mokomakin laivojen omistaja Rio
Janeirosta! Haha!
_Job._ Niin, purjehtikaa heti tänne laivojeni kera!
_Kummellund._ Se olette te, kunnioitettava herra, joka olette kutoneet
kokoon tämän sievän jutun, saadaksenne minun tyttäreni; mutta häntä ette
vielä ole saaneet.
_Job._ Ah, nyt minä ymmärrän koko historian!
_Rosennase_ (Jobille). Ja se olette te, alhainen ihminen, joka olette
välikappaleena kaikkeen tähän sotkuun.
_Job._ Neiti Rosennase, antakaa takaisin minun tupakkaviljelysmaani!
_Vesterkvist_ (Kummellundille juhlallisesti). Kiittämätön mies! Onko
tämä palkka siitä, mitä minä olen edestänne tehnyt? Minun kertomuksieni
kautta olette saanut etuja, joita kuka hyvänsä, voisi kadehtia. Valtio
tilaa teiltä 10,000 tynnyriä rukiita, nälkääkärsiville maassamme, ja
maksaa 20 riisiä tynnyristä ja eno Jobilla on myös osansa siinä, sillä
huhut hänen suuresta rikkaudestaan ovat edistäneet minun
toimenpiteitäni. Kas tässä on tilaus! (Antaa Kummellundille paperin).
_Kummellund_ (silmäillen paperia.) Saatanko uskoa silmiäni? -- Kymmenen
tuhatta tynnyriä rukiita -- ja kaksikymmentä riksiä tynnyriltä! -- minä
olen pelastettu -- minä olen rikas, upporikas! -- Onnellinen maa, jossa
rukiista maksetaan kaksikymmentä riksiä tynnyriltä.
Laulu n:o 10.