EDELLISET. TUOMAS (pitäen nenänsä edessä liinaa).
_Tuomas._ Katsokaa nyt, herra majuri, miten ne ovat minua taasen
pidelleet. Eikö tämä ole hirveätä aivan?
_Kummellund._ Mitä sinulla on sanottavaa?
_Tuomas._ Ensin tulee tuo (osoittaa Vesterkvistiä) ja tahtoi väkisin
sisään. Niinkuin majuri käski, tahdoin minä ensin ajaa hänet ulos
ovesta, mutta silloin lykkäsi hän minut alas portaista, ja minä löin
nenäni puulaatikkoon, niin että luultavasti joku valtasuoni katkesi.
_Kummellund._ Hyvä, hyvä!
_Tuomas._ Hyväkö -- no saakelia -- vai hyvä?
_Kummellund._ Ei liiaksi sinulle, kuka käskee olla epäkohtelias ihmisiä
kohtaan?
_Tuomas._ Olenko ollut epäkohtelias? Tahdoin vaan heittää ulos heidät,
majurihan itse käski -- --
_Kummellund._ Suokaa anteeksi, herrat; näin kun rupeaa mätäkuu tulemaan,
niin tämä mies kääntyy hiukan hassunpuolelle.
_Tuomas._ Mi -- mitä? -- Minä sekä käännyn että väännyn, niin että voin
menettää elämäni ja jäseneni tässä talossa; minä en kärsi tätä
kauvempaa!
_Kummellund_ (tarttuu Tuomaan käsivarteen ja taluttaa hänet ulos). Ulos
riivattu! Huomenna saat marssia matkaasi, siitä saat olla varma.
_Tuomas_ (ulos talutettaessa). Toivoisin, että majuri tuntisi samaa kuin
minä nyt, niin kyllä tietäisi -- -- (Kummellund ja Vesterkvist ajavat
ulos Tuomaan).