(syöksyy sisään revityin takinkauluksin).
_Kummellund._ Mitä tämä tahtoo sanoa? Minkä näköinen sinä olet lurjus?
_Tuomas_ (itkien). Olen saanut niin hävyttömästi selkääni teidän
tähtenne herra majuri.
_Kummellund._ Se on hyvä; mutta minkätähden et ensin riisunut
hännystakkia päältäsi? Kuinka uskallat tuolla lailla repiä vaatteesi?
_Tuomas._ Ettäkö olisin riisunut takin ensin pois? Teki se kipeätä
vaikka oli takki päällänikin.
_Kummellund._ Kuka sitte löi sinua?
_Tuomas_ (yhä vielä itkien). Kreivillä, joka asuu tuolla ylempänä, on
muuan pitkä koikelo palvelijana, ja hän on aina niin hävytön silloin,
kun minulla on tämä nuttu päälläni, niin että se on kerrassaan
sikamaista.
_Kummellund._ No, entäs sitte?
_Tuomas._ Äsken juuri kohtasin hänet portaissa, ja hän sanoi: eikö ole
hävytöntä, että tuo käki pukee renkinsä kultakaulustakkiin?
_Kummellund._ Se roisto!
_Tuomas._ Silloin sanoin minä, ett'ei hänen tarvitse kutsua minun
herraani käeksi, olkoon hän millainen tahansa.
_Kummellund._ Onko nyt kummia kuultu?
_Tuomas._ Ja minä sanoin, että minun isäntäni on yhtä hyvä kuin
hänenkin. Minun isäntäni on samalla majuri ja ritari, ja hänellä on
kunniamerkkiä ja nauhoja, sanoin minä.
_Kummellund._ Se oli hyvin sanottu, poikani; -- No mitä hän siihen
vastasi?
_Tuomas._ Eikö ole liikaa, sanoi hän, että tuonlaiselle
sillinkuristajalle annetaan kunniamerkkejä ja nauhoja, sanoi hän.
_Kummellund_ (ottaa Tuomasta kauluksesta). Kyllä minä sinut kuristan! --
No, mitä sanoit sinä siihen?
_Tuomas._ Enhän minä siihen mitään sanonut, mutta hän hyökkäsi kuin
tiikeri kimppuuni ja repi silmät päästäni, jotta näytän sellaiselta
että saan ihan hävetä silmät päästäni. Minä olen niin harmissani ...
sanon itseni irti paikastani ... minulla on liian pieni palkka, sanon
minä.
_Kummellund._ Minä sanon että sinulla on parempi palkka kuin olet
toivonutkaan.
_Tuomas._ Ei ole sanottu, että minun pitää saada selkääni samaan 50
riksiin vuodessa.
_Kummellund._ No, kiiruhda nyt siistimään itseäsi vaan -- vieraani ovat
pian täällä -- äläkä unhoita, että sinun tulee palvella ruokapöydässä,
ja muista että asetat hyvän viinin minun ja hienoimpien vieraitteni
eteen ja sitä huonompaa niille toisille. Ja katso, ettei minun
konttoristini syö kaikkia mitä pöydällä on. He syövät kun haikalat; sinä
laitat niin, että he saavat ruoka-astiat vasta sitte, kun ne ovat
melkein tyhjät. Minä en tunne mitään ikävämpiä kuin kaupanhoitajat,
joilla on suuret vatsat ja ovat lihavia ja paisuvat kuin maapapit.
_Tuomas_ Niin mutta he syövät minut sensijaan.
_Kummellund._ Hyvää ruokahalua vaan! Luuletko, että sinua muuten olisi
pehmeäksi naputettu? No, mitä siinä vielä seisot ja töllistelet! Lähde
tiehesi nyt! Jos lankoni, se merimies, tulee, niin käsket hänen mennä
hiiteen, samaten kuin kirjuri Vesterkvistinkin, ymmärrätkö? Mutta ole
sentään heitä kohtaan niin kohtelias kuin suinkin voit. No, nyt mentiin.
(Ajaa Tuomaan ulos).