ENSIMMÄINEN POLIISI. Lähdetään nyt!
HOMSANTUU. Niitähän minun pitikin ampua.
RISTO. Saanko luvan pyytää herroja anniskeluun, sitten kun olette tytön
korjuuseen vieneet. Tarjoisin teille edes ryypyt avustanne täällä.
POLIISIT. Paljon kiitoksia. Kyllä tullaan.
HOMSANTUU (_ovessa ja porstuassa_). Teidän lakinne ja oikeutenne, ha,
ha, ha, ha--
RISTO. Nyt siitä, Jumalan kiitos, päästiin.
TOPPO. Tyttö riepu. Ohraisesti hänelle kuitenkin kävi.
RISTO. Kenen syy? Olisi ollut ja elänyt ihmisiksi.--Mutta kuule. Miltä
minä nyt oikeastaan näytän?
TOPPO. Oletpahan kuin tuossa.
RISTO. Silmäni taitavat olla liassa?
TOPPO. No, kantänka, mitä se tekee.
RISTO. Älä hitossa. Eihän minusta Vappu silloin tykkää. Odota pikkuisen.
Menen kaivolle pesemään. (_Aukaisee oven porstuaan, mutta vetäytyy
samassa takaisin, kun Vappu tulee vastaan_.) Hei, täällähän Vappu jo
tuleekin.
VAPPU. Hyvää päivää!
RISTO. Päivää, päivää. Olin juuri teille lähdössä. Olkaa niin hyvä ja
käykää istumaan.
TOPPO. Vassakuu! Tässä on tuoli.
VAPPU. Jaksan minä seisoakin sen aikaa, kun täällä viivyn.
RISTO. Eihän toki, ei millään tavalla. Käykää tänne perälle. Ei teidän
paikkanne oven suussa ole.
VAPPU. Yhdentekevä, oli missä hyvänsä. Lapsestanne tahtoisin puhua pari
sanaa.
RISTO. Niin, lapsesta, näet. Niin, niin, siitähän minäkin.
VAPPU. Saanko hoitaa ja kasvattaa häntä aivan kuin omaani?
RISTO. Herran tähden, vielä häntä kysyy. Mitäs parempaa pyytäisinkään.
VAPPU. Niin, ettei itsellänne ole siinä suhteessa mitään sanomista?
RISTO. En puutu, en kajoa koko elävään, sen lupaan.
VAPPU. Hyvä! Siinä tapauksessa minä otan poikanne ja koetan Jumalan
avulla saada hänestä ihmistä.
RISTO. Mutta minulla oli vähän toistakin asiaa. Tulkaa nyt sentään
istumaan. Eikö? No, tehkää niinkuin tahdotte? Niin, minulla oli vähän
toistakin asiaa. Taidatte sen melkein arvatakin. Näette: minähän olen
leskimies tällä haavaa. Eikö ole miehen hyvä yksin olla, niinkuin luemme
sanassa. Eiköhän passaisi--mutta taitaa olla mielestänne liian aikaista.
Minusta nähden, joutaisihan olla valmiiksi puhuttuna yhtäkaikki.
VAPPU. Älkää lörpötelkö tyhjää. Minua ette kumminkaan saa vietellyksi.
Tyytykää siihen, että kahden naisen elämän jo olette turmellut. On sitä
siinäkin yhden miehen osaksi.
RISTO. Kahden naisen elämän turmellut! Mitä puhetta tuo on?
VAPPU. Vaimonne kuoli suruun ja huoleen teidän tähtenne.
RISTO. Kuka sen on sanonut?
VAPPU. Eikä siinä kyllin. Kahta kauheampaan tilaan olette vielä
saattanut tuon onnettoman tyttöparan, jota poliisit täältä kuljettivat
vastaani äsken.
RISTO. Niinkö Homsantuun? Olkaa huoletta. Hänen kanssaan menetellään
lain ja oikeuden mukaan.
VAPPU. Ja minkä mukaan menetellään _teidän_ kanssanne?
RISTO. Minun? Mistäs minua voitaisiin vetää edesvastaukseen?
VAPPU. Ei mistään, sehän on selvä. Ei mistään! Maailma on teistä saanut,
mitä on tahtonutkin, ei se teitä rankaise, eikä se teidän vikojanne
vikoina pidä. Yksin papit ja tuomaritkin ovat puolellanne, sillä synti
heidän silmänsä sokaisee. Pimeyden palvelukseen valon palvelijat
valtaansa käyttävät. Mutta siihen ei toki kaikki lopu. Viimeinen sana ei
vielä ole sanottu. Ja niin totta kuin herrallakin on herra ja
vaivaisella Jumala, niin totta on myös, että te ja kaikki teidän
vertaisenne kerran seisotte sen valtaistuimen edessä, johon ei ihmiset
pääsekään oikeutta ja totuutta mielensä mukaan väärentämään. Silloin
vasta teidän tuomionne langetetaan.
RISTO. Missä se on, se valtaistuin?
TOPPO. Niin, missä, minäkin kysyn.
VAPPU. Siellä, missä _vanhurskaus_ elää ja hallitsee nyt ja
iankaikkisesta iankaikkiseen. (_Menee pois_.)
RISTO. Mitä hän tarkoitti?
TOPPO. Eikö lie meinannut Jumalaa. Niin minä sen käsitin.
RISTO. Saattoi sitä puolta olla. No, mut' jokohan tuo tosiaankin--?
Eikö hiis'! En minä vielä säikähdä. Mistä Vappu sen asian tietää. Ei
suinkaan hän ole Jumalan puheilla käynyt. Yks' vaimoihminen.
TOPPO. Mutta, tiedätkös, kyllä minunkin kävi jo vähän sääli tuota tyttö
pahaa.
RISTO. Ole vaiti, velikulta. Älä rupea surkuttelemaan semmoista
kapinetta. Kuka hänen käski tulla toista tappamaan, kuka. Vielä sääliä
mokomaa. Kaikkea muuta.