(_Toppo rientää ulos_.)
HOMSANTUU. Oletko valmis, Risto?
RISTO (_polvillaan_). Armahda, minua, Kerttu! Mitä siitä hyödyt, jos
minut tapat. Armahda.
HOMSANTUU. Armahditko sinä minua, konna? Uuden kerran minut kavalasti
petit, viettelit pahemmin kuin ennen. Ajattelit: tuo on maailman hylky,
ei siitä rangaistusta tule, jos hänet turmelee. Mutta sinä erehdyt! Tämä
maailman hylky, jonka puolia ei kukaan pidä, kostaa sinulle itse.
RISTO. Kosta muulla tavalla. Säästä henkeäni.
HOMSANTUU. Ei, kuolla sinun täytyy. Ja minun myös.
RISTO. Armoa, armoa!
HOMSANTUU. Armoa ei sinulle eikä minulle.
RISTO. Varro! Salli minun edes rukoilla ensin.
HOMSANTUU. Se on suotta. Et sinä taivaaseen kumminkaan pääse sen enempää
kuin minäkään.
RISTO. Pääsen minä, en ole huonompi kuin muutkaan. Eikä ihmiseltä muuta
vaadita kuin uskoa. Ja minä uskon, uskon totisesti. Varmaan pääsen, jos
vain annat aikaa rukoilemiseen.
HOMSANTUU. Niinpä rukoile.
RISTO. Etkös laukaise ennenkuin olen sanonut amen?
HOMSANTUU. Aloita, muuten jo laukaisen.
RISTO. Minä aloitan, minä aloitan! Kun vain muistaisin jotakin ulkoa.
Ei--ei johdu mitään mieleen. Minä onneton.--Odota, jo tiedän: Koskan
kaikki päivät päätän, Ann' mun autuaast' nukkua. Hampaat kalisevat
suussani pelosta. Koskan kaikki päivät päätän, Ann' mun autuaast'
nukkua. Kuolon kautt'--Olet sinä sentään kauhean kovasydäminen,--ei,
ei, minä jatkan. Koskan kaikki päivät päätän, Ann' mun autuaast' nukkua.
Kuolon kautt' kosk' maailman jätän, pyhäis joukkoon joukkoon
joutua.--Kuinkas se sitten olikaan--pyhäis joukkoon--
(_Porstuasta kuuluu kolinaa, Homsantuu säpsähtää, katsoo oveen, josta
kaksi poliisia ynnä Toppo tulevat sisään; laukaisee. Risto parkaisee ja
kaatuu. Poliisi paiskaa revolverin Homsantuun kädestä ja tarttuu häneen
kiinni. Homsantuu vaipuu maahan_.)
ENSIMMÄINEN POLIISI. Aha, sudenpenikka; jouduit nyt satimeen.
TOPPO. Myöhästyimme, peijakas!
TOINEN POLIISI (_kumartuu Ristoa tarkastamaan_). Älkäähän hätäilkö.
Vielä tämä elää. Mihinkä paikkaan se kävi?
RISTO. En tiedä oikein.
TOINEN POLIISI. Koeta, pääsetkö ylös.
RISTO (_nousee poliisin avulla_). Ehk'ei se käynytkään. Taisin vaan
säikähtää.
TOPPO. Eikö osunut sinuun? No, olipa se helkkarin hyvä.
RISTO. Kiitoksia, Toppo. Tätä et minulle ilmaiseksi tehnyt.
TOPPO. Ei mitään kiittämistä. Ainahan mies miestä sen verran auttaa.
Mutta onpas tyttö kerrankin masentunut. Noin kalman karvaisena ei häntä
ole ennen nähty. Onko siinä enää henkeäkään koko ruumiissa?
ENSIMMÄINEN POLIISI. Kyllä hän siitä vielä virkoaa.
RISTO. Ettei hän vain pääse karkuun käsistänne. Pitäkää varanne.
ENSIMMÄINEN POLIISI. Ei vaaraa. Totta tuommoisen tyttöhuitukan aina
hallitsee.
RISTO. Mutta hänellä on yhdeksän miehen voima, kun raivoon rupeaa.
ENSIMMÄINEN POLIISI. Raivo ei auta, kun linnaan paiskataan. Pannaan vain
sitä kovempiin kahleisiin.
RISTO. Entä jos päästävätkin hänen vapaaksi. Silloin on taas henkeni
vaarassa.
ENSIMMÄINEN POLIISI. Ei hän kesken vapaaksi pääse, älä pelkää. Tunnen
minä lakia niin paljon. Ensin hänet tuomitaan murhayrityksestä moneksi
vuodeksi linnaan, ja sitten hänet määrätään pakkotyöhön. Sillä tätä
tällaista elävää ei kumminkaan kukaan ota suojelukseensa.
TOINEN POLIISI. Ei maarin. Kyllä hänestä kruunu saa pitää huolen tästä
lähtein.
RISTO. Hyvä! Onpa se yhtäkaikki siunattu asia, että maassa on laki ja
oikeus, joka varjelee ihmisten turvallisuutta. Mikä tässä tulisi
miehelle eteen, jos nuo tuollaiset saisivat olla irrallaan. Mutta kun
kohta otetaan korjuuseen--kun laki ja oikeus--
TOPPO. Mitä hän puhuu, kuunnellaanpas!
ENSIMMÄINEN POLIISI. Tyttökö? Ei suinkaan hän mitään puhunut.
TOPPO. Jotakin hän sanoi, koska huulet liikkuivat. Näettekö, taas!
ENSIMMÄINEN POLIISI. Huulet liikkuvat, mutta ei sieltä ääntä tule.
Nousepa jo pystyyn, tyttö, en minä sinua kantamaan kumminkaan rupea.
Kovin olet raskas. No, koettelehan nyt, kannattavatko jalkasi.
TOINEN POLIISI. Ja puhu selvemmin, jos sinulla jotakin sanottavaa on.
TOPPO. Niin, anna tulla suustasi kaikki, että mekin kuulemme. Älä
itseksesi höpise.
RISTO. Pian, pian!
HOMSANTUU. Teidän lakinne ja oikeutenne, ha, ha, ha, ha.
TOPPO. Lakinne ja oikeutenne. Mitä hän tarkoittaa?
HOMSANTUU. Niitähän minun pitikin ampua.
TOPPO. Hän on sekaisin päästään. Huh, huh, tämä alkaa tuntua kamalalta.
Näettekö, kuinka silmät pyörivät hänen päässään.
ENSIMMÄINEN POLIISI. Hulluna hän nyt todenperästa taitaa olla. Mutta
lieneekö tuo koskaan ollutkaan ihan viisas. (_Tarttuu Homsantuun
kainaloon_.)