Maaseutu.
Edessä oikealla kappeli pyhimyksen kuvan kanssa,
vasemmalla korkea tammi.
Ensimmäinen Kohtaus.
THIBAUT d'ARC, hänen kolme tytärtänsä,
KOLME NUORTA PAIMENTA, heidän kosioitansa.
Thibaut.
Niin, veikot, tänään franskalaisia
Viel' ollahan ja haltioita maassa,
Jot' isät kynsivät; vaan kenpä tietää,
Ken huomeltaisin meitä vallitsee!
Englantilaisen lippu kaikkialla
Jo voitollisna liehuu; hevosillaan
Hän Franskan kukkaistantereita polkee.
Pääkaupunkimme häll' on antaunna,
Ja Dagobartin ikivanhan kruunun
Se vieraan rungon oksaselle tarjoo.
Kuin loisen, kuningasten jälkeisen
Nyt maassa omassansa kiertää täytyy,
Ja häntä vastaan vihollisten puolla
Pää-pääri taistelee ja lähin lanko
Ja korppi-äiti itse heitä johtaa.
Ylt' ympäritse kylät, kaupungit
On lieskana, ja hävityksen sauvu
Jo laaksoamme rauhallista lustuu.
-- Sen vuoksi Herran kanssa päättänyt
Oon tyttäreni naittaa, nyt kun vielä
Sen tehdä voin: sill' sodan ahdingossa
On nainen holhomiehen tarpehessa,
Ja lempi kuormat kaikki huojentaa.
(Ensimmäiselle paimenelle).
Etienne! Te Margot'ani halajatte.
On pellot vierekkäin ja sydämet,
Ne yhtä ääntä soivat. -- Hyvän liiton
Se tuottaa!
(Toiselle paimenelle).
Claude Marie! Te vaiti ootte,
Ja Louisonini silmät maahan luo?
Kaks' syöntä yhtynyttä jakaisinko,
Vaikk' aartehia ette tarjoo? Kellä
On aartehia? Huonehet ja aitat
Ne vainon saalihiks' tai liekin käyvät --
Ja kunnon miehen vahva rinta vaan
On murtamatoin muuri näihin aikoin.
Louison.
Oi isä!
Claude Marie.
Louison'ini!
Louison (syleillen Johannaa).
Sisar kulta!
Thibaut.
Kolm' kymment' auramaata kullekin
Ja talon, naveton ja karjan annan --
Mun Herra siunas, teitä siunatkoon!
Margot (syleillen Johannaa).
Oo isän mieliks! Jälkiämme seuraa!
päivä kolmet riemuliitot luokoon!
Thibaut.
Nyt toimeen! Huomispäivänä on häät:
Ma kaikki kyläläiset niihin tahdon.
(Molemmat sulhaisparit menevät käsi kädessä).
Toinen Kohtaus.