Lukijalle.
I. Savon herännäisyyden alku.
II. Paavo Ruotsalaisen nuoruudenaika. Hänen ensimmäinen
käyntinsä Jaakko Högmanin luona.
III. Paavo Ruotsalaisen toinen käynti Högmanin luona.
IV. Paimenääniä Lounais-Suomessa 19 vuosisadan vaiheessa.
V. Henrik Renqvistin koulu- ja ylioppilasaika.
VI. Herännäisyyden leviäminen Pohjois-Savossa ja
Pohjois-Karjalassa 1815-1820.
VII. Iisalmen heränneitä vastaan v. 1820 nostettu vaino.
VIII. Henrik Renqvist 1817-1826.
IX. Juhana Fredrik Bergh ylioppilaana ja ylimääräisenä pappina.
X. Hartausseurat ja kielilläpuhujat herännäisyyden alkuaikoina.
XI. Renqvistin suhde Savon herännäisyyteen hänen
Liperissä ollessaan.
XII. Silmäys Pohjois-Savon oloihin 1826-1830.
XIII. Herätyksiä Itä-Hämeessä ja Lounais-Savossa.
Margareetta Högman ja Salomon Häkkänen.
XIV. Satakunnan herännäisyyden huomattavimmat vaiheet 1810-1833.
XV. Lounais-Suomen heränneet oikeuden edessä 1831-1832.
XVI. Renqvist Svartholman linnassa.
XVII. Jonas Laguksen kääntyminen. Ylivieskan herätyksen alku.
XVIII. Niilo Kustaa Malmbergin esikoistyö Herran viinimäessä.
XIX. Kalajoen herätyksen leviäminen. Sen liittyminen
Savon herännäisyyteen.
XX. Uskonnollisen elämän heräjäminen Kajaanin seuduilla.
Eräs Elias Lönnrotin arvostelu heränneistä.
XXI. Paavo Ruotsalaisen oppi leviää. Uusia työaloja
ja uusia työvoimia.
XXII. Eräät seurat Kiuruvedellä 1835.
XXIII. Säämingin ensimmäiset heränneet.
XXIV. Sanomalehtituumia.
XXV. Heränneitä ylioppilaita.
XXVI. Jälkikatsahdus.
Viiteselitykset.
Kysy entisiltä sukukunnilta ja rupea kysymään heidän isiltänsä.
Sillä me olemme niinkuin eilen tulleet emmekä mitään tiedä:
meidän elämämme on niinkuin varjo maan päällä.
Heidän pitää opettaman sinua ja sanoman sinulle ja tuoman
puheensa esiin sydämmestänsä.
Job. 8: 8-10.
Lukijalle.
Monta vuotta sitten sain eräältä tuttavalta lahjaksi _Jul.
Imm. Berghin_ kirjoittaman kirjasen _"Hos hvem finnes den hel.
Ande?"_ (Kenessä on Pyhä Henki?). Tekijän nimi ei ollut minulle
tuntematon, vaan tätä hänen kirjastaan en ollut ennen nähnyt. Ei
mikään puhe raamatun päätotuudesta, Jumalan armosta Kristuksessa,
ollut minuun niin koskenut eikä mikään kirja sitä minulle niin
kirkastanut kuin tämä. Joka kerta kuin sittemmin silmäilin tämän
kirjasen kellastuneita lehtiä, säteili niistä uutta valoa Golgatan
halveksittuun ristiin, ja yhä lähtemättömämmin painui jokainen
lause mieleeni. Herännäisyysliike, jonka huomatuimpia edustajia
tekijä aikoinaan oli, oli minulle silloin vielä tuntematon. Olin
siitä kuullut miltei yksinomaan moittivia arvosteluja enkä likemmin
tuntenut siihen kuuluvia henkilöitä. Mainitun kirjan alussa löytyy
viittaus tähän liikkeeseen. Lämmöllä ja innostuksella puhuu tekijä
sen suuresta merkityksestä Suomen Siionin vaiheissa. Vaatimalla
vaativat minua hänen sanansa tutkimaan tuon innostuksen perusteita ja
tutustumaan herännäisyysliikkeen vaiheisiin. Vaan tämä ei suinkaan
ollut helppoa. Suurimpana esteenä olivat jo lapsuudessa minuun
herännäisyyttä vastaan juurtuneet ennakkoluulot sekä liikkeessä
40-luvun lopussa syntynyt erimielisyys, joka, kuten on tunnettu,
v. 1851 hajoitti sen edustajat kahteen toinen toistaan ankarasti
vastustavaan puolueeseen. Viipyi kauan, ennenkuin pystyin erottamaan
tämän jaon vaikuttamia ykspuolisia ja ristiriitaisia arvosteluja
itse liikkeestä semmoisenaan, puhumattakaan kirkossa vallitsevan
evankelisen suunnan edustajain tuomitsevista todistuksista
herännäisyyden huomattavimmista henkilöistä ja heidän elämäntyöstään.
Uskonnollisen elämän elpyminen heränneitten lapsissa oli silloin
vasta alkamassa, eikä uusimmista kirjailijoista ollut vielä kukaan
astunut esille tulkitsemaan herännäisyyden suurta merkitystä kansamme
hengellisen ja henkisen elämän herättämisessä ja kasvattamisessa.
Olin lukenut M. Akianderin laajaperäisen ainekokoelman "Historiska
upplysningar om de religiösa rörelserna i Finland", vaan kirjan
herännäisyyttä koskevat ristiriitaiset arvostelut ja monessa
suhteessa erehdyttävät tiedot eivät olleet omiaan johdattamaan
minua käsittämään liikkeen luonnetta ja siinä vaikuttavien voimien
vasituista laatua. Mainittu teos -- miltei ainoa painettu lähde,
joka tarjosi minulle asiallisia tietoja Suomen pietismin menneistä
vaiheista -- leimasi päinvastoin siksi monessa kohden koko liikkeen
epämiellyttäväksi lahkoksi, että sydämmeni pysyi sille kylmänä ja yhä
edelleen epäluuloisena. Tuon tuostakin palasivat kuitenkin ajatukseni
noiden minulle tuntemattomien muistojen hämärään ja niihin aikoihin,
jolloin isiemme maassa niin elävästi, kuin Jul. Imm. Berghin
kirjasessa, kysyttiin: "Kenessä on Pyhä Henki?" Jos eivät painetut
lähteet riittäneetkään minua perille johtamaan, voisin ehkä hankkia
itselleni tietoja muualta. -- --
Samaan aikaan tutustuin _W. Malmbergiin_. Hän oli silloin
pitäjänapulaisena Kiuruvedellä. Kuulin kerrottavan siellä
tapahtuvista herätyksistä. Tuosta syrjäisestä seudusta levisi
sitäpaitsi vuodesta 1888 alkaen kirjallinenkin todistus
herännäisyydestä: Malmbergin toimittama "Hengellinen Kuukauslehti".
Se käänsi huomioni kansan syviin riveihin, vaatien minua niistä
etsimään tietoja Suomen herännäisyyden synnystä ja kehityksestä. Olin
ennen monesti kuullut puhuttavan pietistein tuomitsevasta hengestä
ja heidän vastenmielisyydestään kaikkia liikkeen ulkopuolella olevia
kohtaan. Jos mikään heistä lausuttu moittiva arvostelu heti alussa
näyttäytyi perusteettomalta, niin tämä. Minulta puuttuu sanoja kun
tahtoisin kertoa siitä rakkaudesta, jolla heränneet alusta alkaen
minua kohtelivat.
Seurustelussa heidän kanssaan vakaantui minussa päätös koettaa kuvata
Suomen herännäisyysliikkeen vaiheita historiallisen kertomuksen
muodossa. Miten vaikealta ja monessa suhteessa arkaluontoiselta
tehtävä tuntuikin, vaati minua siihen ryhtymään varsinkin yksi
seikka. Tiesin löytyvän monta vanhaa henkilöä, joiden hallussa
oli tärkeitä, 19:nen vuosisadan vaiheita koskevia kirjeitä ja
muistiinpanoja. Näiden lähteiden sekä sanottujen henkilöiden omien
muistojen pelastaminen unohduksiin joutumasta tuntui minusta siksi
tärkeältä, että päätin lähteä niitä keräilemään. Seikkaperäinen
kertomus tästä matkasta kysyisi enemmän tilaa, kuin minulla
tässä on käytettävänä. Aikomukseni on eri kirjasessa siitä vasta
kertoa. Se vain tässä mainittakoon, että herännyt kansa kaikkialla
maassa mitä suurimmalla alttiudella ja avosydämmisyydellä kertoi
herännäisyyden menneistä vaiheista sekä antoi käytettävikseni
säilyttämiään, näitä asioita koskevia kirjeitä y.m. asiakirjoja.
Kalliina muistona matkastani olen niinikään aina säilyttävä, miten
tämä kansa rakkaudesta heränneitten isien muistoon muullakin tavoin
minua työssäni auttoi. Esimerkkinä mainittakoon, että talolliset
_M. Knuutila_ (Ylivieskassa), _P. Niskanen_ ja _M. Palosaari_
(Nivalassa), _A. Lämsä_ (Kiuruvedellä), _J. Malkamäki_ (Ylistarossa)
sekä moni muu kokosivat kotiinsa usein pitkienkin matkojen takaa
vanhuksia, minulle kertomaan muistojaan, joiden perille tämän avun
puutteessa tuskin olisin voinut päästä.
Samaa ystävällisyyttä etenkin kirjeiden ja muiden asiakirjain
kokoamiseen nähden osoitti minulle niinikään moni herännäisyyden
menneisiin vaiheisiin perehtynyt säätyhenkilö.
Koska kirjani on alallaan ensimmäinen, olen pitänyt itseni
velvollisena tarkkaan ilmaisemaan käyttämäni lähteet. Niinkuin lukija
huomaa, on suuri osa julkaisemistani tiedoista kotosin kansan suusta.
Huolellisesti olen niitä koonnut ja mitä suurimmalla varovaisuudella
käyttänyt. Ainoastaan yhden tahi kahden henkilön todistuksen
tukemalle tiedolle en ole historiallista arvoa antanut, hyvin harvoja
poikkeuksia lukuunottamatta, vaan muiden todistusten puutteessa
jättänyt käyttämättä monen luotettavaltakin tuntuvan kertomuksen.
Kertojista olen maininnut ainoastaan tarkimmat, s.o. ne, joiden
antamat tiedot muut, varsinkin muualla asuvat todistivat oikeiksi.
Samaan tapaan olen menetellyt, tutkiessani kansan keskuudessa
säilyneitten kirjallisten kertomusten luotettavaisuutta. Ainoastaan
poikkeustilassa olen turvautunut muiden minulle kansan keskuudesta
hankkimiin suullisiin kertomuksiin. Niinpä on pastori _J. Väyrynen_,
joka kesällä 1896 matkoillani Kajaanin seuduilla taitavasti ja
vaivojaan katsomatta opasti minua sikäläisen herännäisyyden muistojen
perille, sittemmin hankkinut minulle kansan suusta koottuja
lisätietoja. Samaan tapaan on minua Keuruun tienoilla säilyneiden
muistojen kokoamisessa auttanut rouva _Lydia Hällfors_.
Kaikille niille lukuisille henkilöille, jotka tavalla tahi
toisella ovat minua työssäni auttaneet, lausun täten vilpittömän,
sydämmellisen kiitokseni. Liikutuksella muistan tätä tehdessäni
monen vanhuksen todistuksen "isien taisteluista" sekä sitä luottavaa
avosydämmisyyttä, millä he kertoivat muistojaan, kun pääsivät
ymmärtämään, missä mielessä heiltä näitä tiedustelin. "Pankaa vaan
paperille" sanottiin minulle, "kyllä niitä asioita kannattaa muistaa".
Mitä painettuja lähteitä, kirjeitä, kirjoitettuja kertomuksia ja
muistiinpanoja, arkistoja y.m. olen lähteinä käyttänyt, olen kirjassa
ilmaissut.
* * * * *
Olen rajoittanut kertomukseni 19:nen vuosisadan herännäisyyteen,
koska vanhemman samannimisen liikkeen tutkiminen olisi kysynyt
enemmän aikaa, kuin minulla on ollut käytettävänä. Kuten
esityksestäni selvennee, muodostaa käsiteltävänäni oleva aika
aikuisemmasta herännäisyydestä siksi riippumattoman kehitysjakson,
ettei mikään estä sen vaiheita esittämästä erikseen edellisestä.
Liikkeessä 19:nen vuosisadan aikana tavattavat käännekohdat
ryhmittävät sen tapahtumat eri jaksoihin, joiden mukaan olen jakanut
esitykseni seuraavaan neljään osaan: I (1796-1835), II (1836-1844),
III (1845-1852), IV (1853-1900).
Kansan syvissä riveissä syntyi ja kehittyi 19:nen vuosisadan
herännäisyys. Sen muistojen uskollisimpana vartijana oli ja on yhä
edelleen Suomen herännyt kansa. Näin ollen on luonnollista, että
kertomus tästä liikkeestä pukeutuu niin kansantajuiseen muotoon kuin
suinkin. Minkä kansalta olen saanut, sen olen tahtonut etenkin sille
antaa.
Oulu, marraskuussa 1901.