Uskollisuus.
Yksi pakanallinen Kuninkas käsketti luoksensa saattaa Ristityin
piispan; ja vaati häneltä, ettäpä kieltäisi uskonsa ja tois uhrin
epäjumalille. Vaan piispa kaikella siveyellä vastais: "Kuninkas! sitä
en voi tehä. Kuin? sanoi silloin vihastunut Kuninkas; etkös tieä, että
elämäsi on vallassani ja minä voin sinun ylenantaa kuolemaan? yksi
silmänräpäys - ja sinua ei ole.
"Sen tieän!" vastasi piispa, "vaan salli, Kuninkas, jutella sinulle
yksi vertaus, ja tehdä yksi kysymys päätökseksi. Kuvaa itsellesi,
että yksi uskollisimmista palvelioistasi sattu vihollistesi käsiin,
ja he kaikella tapaa ahkeroitsivat saattaa häntä sinulle uskottomaksi
ja pettäjäksi. Vaan koska uskollinen palveljasi oli muuttamaton ja
järkähtämätön uskollisuuessansa, niin viholliset riisuivat hänen
päältänsä vaatteet, ja pilkalla, alastoina ajovat luontansa. Sano,
Kuninkas, kuin hän tulee sinulle, etkös anna hänelle parahimmat
vaatteistasi, ja etkös palkitse hänelle hyvän kärsimisen kunnialla ja
kiitollisuuella?" Kylläpä niin, vastasi Kuninkas, vaan kuinkas, ja
missäpä tämä tapahtuis?
Silloin hurskas piispa vastasi: "Kuninkas! Sinä voit riisua päältäni
tämän maallisen vaatteen... Vaan herrani verhoittaa minun uuteen,
parahimpaan... Voinkos minä niin paljon säästää tätä, ettäs tämän
tautta ylenantaa sinulle uskollisuuteni?"