Theodor Helm. — B. Streichquartette, 1885.
H. de Curzon. — Les lieder et airs détachés de B. 1906.
Otto Jahn. — Leonore, Klavierauszug mit Text, nach der zweiten
Bearbeitung, 1852.
D:r Erich Prieger. — Fidelio, Klavierauszug mit Text, nach der ersten
Bearbeitung, 1906.
Wilhelm Weber. — B. Missa Solemnis. 1897.
Prof. D:r Richard Sternfeld. — Zur Einführung in L. v. B. Missa
Solemnis.
Ignaz von Seyfried. — L. v. B. Studien im Generalbass, Kontrapunkt und
in der Kompositions-Lehre. 1832.
W. de Lenz. — Beethoven et ses trois Styles. (Pianosonaattien
analyysit) (loppuunmyyty) 1854.
Oulibischeff. — Beethoven, ses critiques et ses glossateurs, 1857.
Wasielewski. — Beethoven, 2 nid. 1886, Berlin.
R. Schumann, — Écrits sur la musique et les musiciens, premiére serie,
traduction H. de Curzon, 1894.
Richard Wagner. — Beethoven. 1870, Leipzig.
Vincent d'Indy. — Beethoven, 1911.
Sen, joka haluaa tutkia Beethovenin musikaalisen neron kehittymistä, on
hyödyllistä tuntea dessaulaisen Friedrich Wilhelm Rustin (1739—1796)
tuotanto, josta äskettäin hänen pojanpoikansa on julkaissut muutamia
sonaatteja. Rustin nuorin poika, Wilhelm Carl, eli Wienissä
1807—1827 ja oli Beethovenin tuttava. Rust, Philip-Emmanuel Bach
ja mannheimilaiset sinfonikot ovat olleet Beethovenin varsinaiset
edeltäjät. — Ks. Hugo Riemann: Beethoven und die Mannheimer (Die musik,
1907—08.)
On myöskin mielenkiintoista tutustua Neefen (1748—99) liedeihin, jotka
jo ovat sangen beethovenilaisia, sekä ranskalaisiin vallankumousajan
säveltäjiin, etenkin Cherubiniin, jonka tyyliä, hänen erinäisissä
uskonnollisissa ja draamallisissa sävellyksissään, Beethoven on
paikoitellen käyttänyt esikuvanaan.