Kun kurjuus voidaan johtaa suuruudesta ja suuruus kurjuudesta, ovat
toiset kiinnittäneet huomionsa kurjuuteen sitäkin suuremmalla syyllä,
kun he suuruudesta ovat saaneet sille todisteen. Toiset taas ovat
pysähtyneet suuruuteen sitäkin suuremmalla luottamuksella, kun ovat
saaneet sen johdetuksi suorastaan kurjuudesta. Kaikki mitä toiset ovat
voineet sanoa suuruudesta, on tullut todistuskappaleeksi toisille,
jotka ovat tahtoneet puhua kurjuudesta. Sillä kuta korkeammalla ihminen
on langennut, sitä kurjempi hän on, ja päinvastoin. Niin ovat he
perustaneet olettamuksensa toinen toiseensa loppumattomassa kehässä. Ja
varmaa on, että mikäli ihmisten valistus kasvaa, sikäli löytävät he
ihmisessä yhä enemmän suuruutta ja yhä enemmän kurjuutta. Sanalla
sanoen, ihminen tuntee olevansa kurja. Hän on kurja, koska hän on
tietoinen siitä, mutta samalla hän on hyvin suuri, koska hän voi sen
tuntea.