Prinssi Fredrik, Rudolf piilossa. Sitten Ingrid.
PRINSSI: Kas niin, ruususeni, nyt saamme olla hetkisen kahden kesken.
(Koputtaa ovelle).
INGRID (Tulee). Kuka se on? (Tuntee upseerin). Ah, Luojani! Upseeri!
PRINSSI: No, no, älkää peljästykö, kaunis neito!... Lupasinhan tulla
takaisin.
INGRID: Niin, se oli totta, se. Te tulitte noutamaan hansikoita...
PRINSSI: Hansikoita? ... hansikoita? Niin, nyt muistan... Sen seikan
olin aivan unhoittanut.
INGRID: Kuinka? Ettekö te nyt tulleet noutamaan hansikoita, jotka eilen
tilasitte? Minkätähden te sitten tulitte?
PRINSSI: Saadakseni vielä kerran nauttia silmiesi syvällisestä
loisteesta, suloinen Ingrid ... voidakseni sanoa sinulle, että paljas
silmäykseni täyttää sieluni taivaallisella tunteella, jota itse
enkelitkin minulta kadehtisivat...
INGRID: Ah, mitä te puhutte mi...
PRINSSI: Oi Ingrid! Sano edes kerran, että rakastat minua! Turhaan
koetat enään tunteitasi salata. Silmäyksesi puhuvat kumminkin selvää
kieltä.
INGRID: Lopettakaa toki, herra! (Itsekseen). Voi, ettei isä ole kotona!
PRINSSI: Kallis Ingrid! Tunnenhan silmiesi loisteesta, että rakastat
minua; oi, sano se minulle! Lupaa olla iloni ja ikuinen ystäväni! Lähde
nyt kanssani ja kaikki maallinen ilo odottaa meitä!
INGRID: Teidän kanssanne?... Herran tähden! mitä te ajattelettekaan?...
PRINSSI: Oh, elä teeskentelekään enään!... Sinä olet tuntenut minut --
eikö niin?
INGRID: Minäkö, en suinkaan... Mutta kuka te sitte oikeastaan olette?
PRINSSI: Kuule siis tunnustukseni, kaunis lapseni! Muutama päivä sitten
näin sinut ensikerran ja senjälkeen on sydämmeni sykkinyt yksin
sinulle, se pyytää vain vastarakkautta ollakseen täydellisesti
onnellinen. Oi Ingrid, rakastan sinua enemmän kuin omaa elämääni! Sano
ainoastaan sana, niin en ole sinulle kukaan muu kuin prinssi Fredrik,
Suomen herttua, mutta sinun palvelijasi, sinun orjasi... (Polvistuu).
INGRID: Voi taivas! Onkohan se mahdollista? Prinssi!
PRINSSI: Niin prinssi, joka tässä jalkojesi juuressa rukoilee... Kulta,
rakkaus, huvit odottavat sinua... Lähde kanssani ja tule vaimokseni!
(Koettaa syleillä Ingrid'iä).
INGRID: Ei, ei päästäkää! Minä rakastan toista, rakastan Rudolf'ia.
Päästäkää muutoin huudan apua!
PRINSSI: Ei kukaan kuule sinua ... kaikki ovat menneet pois. Ensi
suutelo rakkautesi vakuutteeksi!
INGRID (Koettaa päästä irti). Ei, ... ja tuhat kertaa ei!...
Päästäkää!... Isä! Rudolf!...
RUDOLF (Ryntää prinssin kimppuun). Roisto! (Lyö prinssiä korvalle, sekä
kolhii häntä kaikella tavalla. Ankara tappelu syntyy).
PRINSSI: Kuka olet, joka uskallat minua vastustaa?
RUDOLF: Olen viattomuuden suojelija, sinunlaisiasi roistoja vastaan...
INGRID: Taivaan Herra! Kuinkahan tämä päättynee!
PRINSSI: Auttakaa! Auttakaa!
RUDOLF: Huuda vaan niin paljon kuin haluat, mutta selkääsi saat.
PRINSSI: Auttakaa! Auttakaa!