MATHIS, WALTER, HEINRICH, CHRISTIAN, ANNETTE, CATHERINE, LOIS (kantaen
sytytettyä lamppua ja karafiinia). — (He tulevat äkisti ja näyttävät
olevan viinistä ilahutetut).
HEINRICH (nauraen). — Ha! ha! ha! kaikki päättyy hyvin... jotakin
tarvittiin hyväksi lopuksi.
WALTER. — Sitä vastenhan me joimme volxheimiä! Kauan muistellaan
Annetten aviokontrahtia.
CHRISTIAN. — No, se on siis päätetty, Herra Mathis, te makaatte täällä?
MATHIS. — On, se on päätetty. (Loisille) Lois, pane lamppu ja karafiini
yöpöydälle.
CATHERINE. — Mitä juonia nuo nyt ovat, Mathis?
MATHIS. — Minun on tarpeen raitista ilmaa, en tahdo vielä tulla
halvatuksi.
ANNETTE (hiljaa Christianille). — Pitää antaa hänen tehdä tahtonsa
mukaan; kun hänellä on oikkunsa...
CHRISTIAN. — No, Herra Mathis, koska luulette täällä olevanne
paremmin...
MATHIS. — Niin! minä tiedän, mitä tarvitsen. Kuumuus on syy mun
kohtaukseeni; tämä on tekemässä muutoksen. (Hän istuikse ja alkaa
riisuutua. Laulu kuuluu alakerrasta).
HEINRICH. — Kuulkaapa, miten toiset iloitsevat. Tulkaa, vaari Walter,
käykäämme takaisin alas.
WALTER. — Sinä jätät meidät kauniimpana hetkenä, Mathis, sinä hylkäät
meidät!
MATHIS (pikaisesti). — Minä teen itselleni oikeutta, mitä hittoa!
Puolesta päivästä puoleen yöhön, siinä on aivan kylliksi.
CATHERINE. — Niin on, tohtori on käskenyt hänen olla varova, ettei
valkea viini tekisi hänelle pahan kepposen; hän on jo sitä liiaksi
juonut sitten tämän aamun.
MATHIS. — Se on hyvä... se on hyvä .. minä juon vähän kylmää vettä
ennen maata panemista, se minua jäähdyttää. (Kolme eli neljä
pitovierasta tulee sisään toisiaan työntäen).
ENSIMMÄINEN. — Ha! ha! ha! se käy hyvin... se käy hyvin.
TOINEN. — Hyvää iltaa, herra pormestari, hyvää iltaa.
KOLMAS. — Kuulkaapa, Heinrich, te ette tiedä yövartian olevan tuolla
alhaalla.
HEINRICH. — Mitä hän tahtoo?
ENSIMMÄINEN. — Hän haluaa sulkea salin baarin. Nyt on sulkemistunti.
MATHIS. — Anna hänelle lasi viiniä, ja sitten kaikille hyvää yötä!
WALTER. — Säännöt eivät koske pormestaria.
MATHIS. — Kaikkien tulee noudattaa sääntöjä.
CATHERINE. — Selvä on Mathis, me menemme.
MATHIS. — Hyvä, hyvä. Menkää, ja antakaa minun levätä.
CATHERINE. — Oh, kun hän on saanut jotain päähänsä...
WALTER (ravistaen käsiä). — Hyvää yötä, Mathis, älä näe pahoja unia.
MATHIS. — En näe koskaan unia. Hyvää yötä kaikki. Menkää! Menkää!
(Heinrich ja Walter menevät. Catherine viipyy ovella).