CATHERINE (huutaen portaissa). Annette, Annette!
ANNETTE (kammaristaan). — Minä tulen.
CATHERINE. — Joudu jo, toinen kerta on soitettu.
ANNETTE (samoin). — Paikalla.
CATHERINE (Mathis'ille). — Hän ei lopeta koskaan.
MATHIS. — Anna nyt lapsen olla rauhassa, tiedäthän sinä, että hän pukee
päällensä.
CATHERINE. — Minä en kuluta kahta tuntia pukeutuessani.
MATHIS. — Sinä... niin sinä... onko se sama asia? Jos te tulette vähän
myöhempään, on penkki aina siinä, ei kukaan sitä anasta.
CATHERINE. — Hän odottaa Christiania.
MATHIS. — No niin, eikö se ole luonnollista? Hänen täytyy tulla tänä
aamuna; joku asia mahtaa häntä viivyttää. (Annettelle, hymyillen, tulee
kaunis Elsassilainen päähine päässä ja kullattu rintavaate päällä).