TOHTORI. — Voitteko paremmin, herra pormestari?
MATHIS. — Minä voin hyvin hyvästi.
TOHTORI. — Eikö päätänne enää kivistä?
MATHIS. — Ei.
TOHTORI. — Ettekä tunne sohisevan korvissanne?
MATHIS. — Kun sanon teille, että kaikki on hyvin... että olen, kuin
ainakin... niin on asia aivan selvä, luullakseni!
CATHERINE. — Kauan aikaa hän on nähnyt pahoja unia, hän haastelee
unissaan... nousee juomaan kylmää vettä...
MATHIS. — Ketä tahansa saattaa janottaa yöllä.
TOHTORI. — Epäilemättä... mutta teidän pitää olla varova. Te juotte
liian paljon valkeata viiniä, herra pormestari; valkea viini tekee
luuvalon ja vaikuttaa teissä usein puuskan niskaan: kaksi jaloa
tautia, vaan vaarallista. Meidän vanhat maakreivit, markkreivit ja
rheinikreivit, Sundgau'n, Brisgau'n, ylä- ja ala-Elsassin herrat,
kuolivat melkein kaikki jalkaleiniin tahi halvaukseen. Nyt nämä
jalo-arvoiset taudit sattuvat pormestareille, notariuksille,
suuremmille porvareille. Se on arvokasta, hyvin arvokasta, mutta
surkeata. Teidän kohtauksenne toissa iltani tuli siitä. Te olitte
liiaksi juoneet rikeviriä serkkunne Bothin luona, ja sitten on kova
pakkanen teidät tapaellut, koska kaikki veri oli päässä.
MATHIS. — Jalkojani palelti, se on totta; syytä ei tarvitse niin kaukaa
hakea; Puolalainen juutalainen on syypää kaikkeen.
TOHTORI. — Miten niin?
MATHIS — -Niin, kuin minä ennen aikaan näin miesparan kauhtanan, jonka
kortteerimestari, tuo vanha Kelz, toi tänne yhdessä hatun kanssa;
tämä näky minua hämmästytti, koska juutalainen edellisenä iltana oli
käynyt meillä. Sen koommin en ole koko asiata ajatellutkaan, kun toissa
iltana elonkauppias astui sisään ja sanoi samat sanat, kuin toinen. Se
vaikutti saman, kuin haahmo olisi astunut huoneesen! Minä tiedän kyllä,
ettei haahmoja löydy ja että kuolleet ovat aivan kuolleita, mutta
minkä tekee? Ei aina kaikkia muista (Kääntyen Catherinea kohti) Oletko
laittanut sanan notariukselle?
CATHERINE. — Olen, saat olla huoleti!.
MATHIS. — Minä olen hyvin huoleti; mutta tämän naimisen pitää
tapahtuman niin pian, kuin mahdollista. Kun näkee, miten hyvinvoivalle
miehelle, joka on terve ruumiin ja sielun puolesta, sattuu semmoisia
puuskia, täytyy kaikki toimittaa valmiiksi, eikä jättää mitään
huomeiseksi. Se, mikä mulle tapahtui toissa päivänä, voi mulle
sattua tänä iltana, minä voin kuolla siihen paikkaan, enkä olisi
nähnyt lastani onnellisena. Kas, niin on asiat! — Ja antakaa minun
olla rauhassa teidän selityksistänne. Lieneekö se sitten valkea
viini, kylmyys, tahi Puolalainen, joka nosti veren aivoihini, se on
yhdentekevä. Minulla on niin selvä järki, kuin kellään toisella; muu ei
merkitse mitään.
TOHTORI. — Mutta ehkä olisi hyvä, herra pormestari, lykätä välikirjan
allekirjoittaminen myöhempään; ymmärrättehän... mielenliikutus asioissa
joita hyvin harrastaa...
MATHIS (nostaen kätensä tuskaisesti). — Herra varjele!... pitäköön
itsekukin huolta omista asioistaan. Nuo teidän jos, ja teidän koska, ne
saattavat ihmisen pään pyörälle. Toimittakoot tohtorit lääkityksiään ja
antakoot toisten tehdä tahtonsa mukaan. Te olette minua parantaneet,
hyvä! minä olen terve, sitä parempi! Kutsukaa notarius, antakaa sana
vieraille-miehille ja tulkoon kaikki päätetyksi.
TOHTORI (hiljaa Catherinelk). — Hänen hermonsa ovat vielä ärtyväiset;
parasta on tehdä, mitä hän tahtoo. (Walter ja Heinrich tulevat
vasemmalta, pyhävaatteissaan).