PUOLALAINEN (astuen huoneesen). — Rauha olkoon teidän kanssanne!
CATHERINE (nousten istuiltaan). — Mitä teille pitää, Herra?
PUOLALAINEN. — Lunta on syvältä, tie hankala... käykää panemaan mun
hevoseni talliin... Tunnin perästä minä lähden... (Hän aukaisee
kauhtanansa, päästää vyönsä ja heittää sen pöydälle. Mathis nousee
molemmilla käsillään nojaten tuolinsa sivukaiteita vastaan; Puolalainen
katsoo häneen. Mathis horjuu, ojentaa kätensä ja kaatuu, päästäen
kauhean huudon. Melu).
CATHERINE (hyökäten siihen). — Mathis!... Mathis!...
ANNETTE (samoin). — Isäni! (Walter ja Heinrich nostavat Matkisin,
Christian näkyy perä-ovessa).
CHRISTIAN (kynnyksellä). — Mitä tämä on?
HEINRICH (päästäen Mathis'ilta kaulahuivin kiireesti). — Tohtoria,
juoskaa hakemaan tohtoria.