MATHIS (iloisesti), — Ha! ha! ha! minä tassi olen, minä!...
CATHERINE (nousten istuiltaan). — Mathis!.
HEINRICH. — Pormestari!
ANNETTE (juosten häntä syleilemään). — Kas sinäkö se olet!
MATHIS. — Minä... minä... Jumalan kiitos! Lunta meillä on, on sitä.
Jätin ajokaluni Béchemiin Juhanan hoteesen; hän tuo sen huomenna.
CATHERINE (tulee häntä syleilemään ja ottaa hänen päältään kauhtanan).
— Anna minä otan tämän. Sinä oikein teet meille suuren ilon tullessasi
tänä iltana. Mikä levottomuus meillä on ollut!
MATHIS. — Ajattelin sitä, Catherine; sentähden olen palannut.
(Katsellen ympäri salin). Ha! ha! ha! vaari Walter ja Heinrich. Teillä
tulee olemaan kaunis sää palata kotiin.
CATHERINE (huutaen kyökin ovesta). — Lois... Lois... tuo Herra
Mathis'in isot kengät. Käske Nickelin panna hevonen talliin.
LOIS (ovessa). — Paikalla, rouva. (Katselee hetken nauraen, katoaa
sitten).
HEINRICH (nauraen). — Neiti Annette tahtoo, että me lähdemme kuutamolla.
MATHIS (samoin). — Ha! ha! ha! on kaunis kuutamo, on kuutamo.
ANNETTE# (vetäen rukkaset hänen käsistään). — Me ajattelimme, ettei
serkku Both olisi teitä laskenut matkalle.
MATHIS. — Hoo, minun asiani olivat jo toimitetut eilen aamulla, minä
tahdoin lähteä, mutta Both on mua pidättänyt teateriin viedäkseen.
ANNETTE. — Onko saksalainen komentialainen Ribeauvillessä?
MATHIS. — Se ei ole saksalainen, se on muuan Parisilainen, joka tekee
luonnollisia kujeita; hän langettaa ihmisiä uneen.
ANNETTE. — Langettaa ihmisiä uneen?
MATHIS. — Niin.
CATHERINE. — Hän varmaan antaa heidän juoda jotakin, Mathis?
MATHIS. — Ei, hän katselee heihin, tehden taikojaan, ja he lankeavat
uneen. Se on kummastuttava asia; ellen olisi sitä nähnyt, en voisi sitä
uskoa!
HEINRICH. — Ah! sotamies Stenger on siitä äsken mulle puhunut; hän on
nähnyt saman asiaa Saverne'ssa. Tuo Parisilainen langettaa ihmiset
uneen, ja kun he nukkuvat, hän saa heidän tekemään kaikkea, mitä hän
tahtoo.
MATHIS (istuutuen ja alkaen vetää saappaita jaloistaan). — Aivan niin!
(Tyttärelleen) Annette?
ANNETTE. — Mitä, isäni?
MATHIS. — Katsopas vähän mun matkanuttuni suureen taskuun.
WALTER. — Ihmiset tulevat liian ilkeäjuonisiksi; kohta tulee maailman
loppu. (Lois tulee, tuoden pormestarin kengät).