EDELLISET, paitse CHRISTIAN.
WALTER. — Kas hän vasta on kunnon mies, laupea mies, mutta joka ei
päästä kaikkia kurjia nenällensä.
HEINRICH. — On se, Herra Mathis'illa on hyvä onni löytäessään
tuommoisen vävyn; siitä asti, kuin minä olen häntä tuntenut, on hänelle
kaikki onnistunut. Ensin hän ostaa tämän ravintolan, jossa Georges
Houte joutui häviöön. Jokainen ajatteli, ettei hän voisi sitä koskaan
maksaa, ja katsokaa vaan miten hän kaikessa menestyy; hän kokoaa, hän
kokoaa; hän maksaa! hän ostaa ison niityn Bruchesssa, liinapellon
Houx'ssa, kaksitoista tynnyrinmaata Finckmath'ia, Trois-Chenes'n sahan;
sitten myllynsä, sitten lainamakasiininsa. Neiti Annette kasvaa. Herra
Mathis panee rahansa hyvää korkoa vastaan; hän saa pormestarin nimen.
Häneltä ei puuttunut enään kuin vävy, kunnollinen mies, säädyllinen,
tarkka! joka ei syydä rahaa ikkunoista ulos, joka on hänen tyttärensä
mieleen ja jota jokainen pitää arvossa. No paikalla Christian Béme
ilmaisekse, vakava mies, josta ei voi sanoa muuta, kuin hyvää! — Mitäs
sitte?! Herra Mathis on tullut maailmaan hyvän tähden aikana! Sillä
aikaa, kuin toiset hikoovat verta, saadakseen vuoden lopussa tulot ja
menot käymään yhteen hän ei koskaan lakkaa rikastumasta, laajentamasta
omaansa ja onnistumasta. — Eikös se ole totta, rouva Mathis.
CATHERINE. — Emme voi valittaa, Heinrich, päinvastoin.
HEINRICH. — Niin, ja kauniinta kaikista on se, että te sen ansaitsette,
ei kukaan teitä kadehti; jokainen ajattelee: He ovat kunnon väkeä, he
ovat työllään ansainneet rikkautensa. — Koko maailma on iloinen neiti
Annetten puolesta.
WALTER. — Kyllä se on kaunis avioliitto.
CATHERINE (kuunnellen). — Kas, Christian tuossa tulee.
ANNETTE. — Tulee, minä kuulen kannusten helinän portaissa. (Ovi aukiaa
ja Mathis näkyy, suuressa turkissa, aivan valkea lumesta, päässä
saukonnahkainen hattu; iso ratsupiiska kädessä, kannukset kantapäissä).