CHRISTIAN. — En ymmärrä vieläkään, miten olisin voinut ristin ansaita,
vaari Walter.
WALTER. — Kyllä se on mahdollista, Herra Christian, mutta malttakaa:
seuraavana päivänä löydettiin Puolalaisen hevonen Wechem'in suuren
sillan alta, ja sata askelta etempää, joesta, ruohonpäinen kauhtana ja
hattu täynnä verta. Mitä itse mieheen tulee, niin ei ole koskaan voitu
saada tietoa, minne hän on joutunut.
HEINRICH. — Kaikki tuo se on puhdasta totuutta. Rothau'n santarmisto
tuli seuraavana päivänä, lumesta huolimatta, ja siitä lähtien täällä on
solukko majoitettu.
CHRISTIAN. — Eikö laillista tutkintoa ole pidetiy?
HEINRICH. — Laillista tutkintoa! luulen kyllä. Se oli tuo vanha
kortteerimestari Kelz, joka otti sen asian huolekseen. Hän on sitä
varten matkustanut, koonnut vieraita miehiä, tehnyt asiakirjoja!
Puhumatta rauhantuomari Bénédumista, prokuratori Richter'istä ja
vanhasta lääkäri Hornuksesta, jotka tulivat katsomaan kauhtanaa, sauvaa
ja hattua.
CHRISTIAN. — Mutta pitäisihän epäluulonalaisia löytyä?
HEINRICH. — Se on selvä, se; epäluuloja ei puutu koskaan; mutta
todistuksia tarvitaan. Siihen aikaan, näettesen, oli kahdella
veljeksellä, Kasper ja Jokel Hierthés, jotka asuivat kylän päässä,
vanha karhu, jonka oli korvat ja nenä aivan revittynä, sekä aasi ja
kolme isoa koiraa, joita eläviä he kuljettivat markkinoilla niiden
tappeluja näyttäen. Tämä tuotti heille paljon rahaa, he joivat viinaa
niinpaljon kuin tahtoivat. Juuri silloin, kuin Puolalainen katosi,
olivat he Wékhem'issä, ja huhu kävi silloin semmoinen, että he olisivat
pedoilleen syöttäneet hänet, ja ettei muuta kuin kauhtana ja hattu
voitu löytää syystä että karhu ja koira olivat saaneet mahansa täyteen
muista osista. Tietysti nämä kurjat otettiin kiinni, he istuivat
viisitoista kuukautta vankeudessa, mutta viimein, kun ei todistuksia
saatu heitä vastaan, täytyi heidät kuitenkin päästää vapauteen. Heidän
aasinsa, karhunsa ja koiransa olivat kaikki kuolleet. He rupesivat
silloin astioita tinaamaan ja Herra Mathis vuokrasi heille latonsa
liinapellon kulmassa. He elävät siinä eivätkä maksa koskaan liard'ia
vuokraa.
WALTER. — Mathis on liian hyvä niitä roistoja kohtaan. Aikoja sitten
hänen olisi pitänyt ajaa ne matkoihinsa.
CHRISTIAN. — Se, minkä te mulle kerrotte, minua kummastuttaa. En ole
koskaan kuullut puhuttavan sanaakaan siitä.
HEINRICH. — Ette ole sattunut kuulemaan... Olisin luullut teidän
tietävän sen paremmin kuin me.
CHRISTIAN. — En, ensikertaa minä sitä kuulen. (Catherine tulee).