CATHERINE. — Noiden palvelijoiden pitää kuunnella kaikkea mitä tapahtuu!
HEINRICH. — Minä pidän veikan, että pormestari on lähtenyt hääviiniä
hakemaan?
CATHERINE (nauraen). — Se on hyvin mahdollista.
HEINRICH. — On... vast'ikään, kuin istuimme "Kultalampaassa",
puhuivat juuri, että Neiti Mathis on menevä naimisiin santarmiston
kortteerimestarin, Christianin kanssa. Se oli minun vaikea uskoa.
Christian on kyllä suora ja rehellinen mies, ja kaunis mies myöskin,
ei voi kukaan sitä vastaan väittää, mutta hänellä ei ole muuta kuin
palkkansa, kuin sitä vastaan Neiti Annette on rikkain tyttö koko
kylässä.
CATHERINE. — Te luulette siis, Heinrich, että pitää rahoihin aina
katsoa.
HEINRICH. — En, en, päin vastoin! Minä vaan arvelin, että pormestari...
CATHERINE. — Niin! kas siinä te petytte, Mathis ei edes kysynyt:
Paljonko teillä on? — Hän sanoi paikalla: Jos vaan Annette on
tyytyväinen, kyllä minä suostun!
HEINRICH. — Ja neiti Annette on tyytyväinen?
CATHERINE. — On, hän rakastaa Christiania. Ja koska emme muuta tahdo
kuin lapsemme onnea, emme katso rikkauteen.
HEINRICH. — Jos te kaikki olette tyytyväiset, olen minäkin tyytyväinen!
Christianilla näkyy olevan hyvä onni; minä mielelläni tahtoisin olla
hänen sijassaan.