Luonnonhistoriaa ei hellenistisellä ajalla vielä tutkittu, mutta sekä
luonnonoppi, lukuunottamatta kemiaa, että maantiede ja lääketiede
kohosivat huomattavasti. Tämä olikin luonnollista, koska itämailla juuri
näitä tieteitä oli aikaisemminkin harrastettu.
Tähtitieteilijät oppivat tuntemaan yhä useampia tähtiä ja tähtisikermiä.
Päästiin myös selville siitä, että maa oli pallon muotoinen. Esittivätpä
jotkut oppineet sen mielipiteen, että maapallo oli vain tavallinen
kiertotähti, joka liikkui akselinsa ja auringon ympäri. Tämä mielipide
ei kuitenkaan saavuttanut kannatusta, sillä arveltiin, että edellisessä
tapauksessa irtonaiset kappaleet kiertoliikkeen nopeuden takia olisivat
repeytyneet irti ja jääneet jälkeen ja jälkimmäisessä tähtien
keskinäinen asento eri vuodenaikoina olisi ollut erilainen, vaan
tiedemiehet hyväksyivät _Ptolemaios_-nimisen oppineen katsantokannan,
että maa oli avaruuden keskus ja aurinko kiersi maan ympäri.
Fysiikan tutkijoista oli kuuluisin _Arkhimē´dēs_, joka eli Sisiliassa.
Hän keksi muun muassa joukon merkillisiä sotakoneita, joiden avulla
Syrakusan asukkaat kauan aikaa pitivät puoliaan ylivoimaisia roomalaisia
vastaan. Niinpä hän keksi muurin yli kurottautuvia vipulaitoksia, joista
laskettiin rautakoukkuja vihollisten laivoihin; näillä nostettiin laivan
toinen pää ilmaan, kunnes koko laiva keikahti kumoon.
Maantiedettä kehittivät kaupparetket, jotka vuosi vuodelta ulotettiin
yhä etäisempiin seutuihin. Paljon pitemmälle kuin foinikialaiset
kreikkalaiset eivät kuitenkaan matkoillaan kulkeneet. Idässä heidän
laivansa purjehtivat Intiaan asti, pohjoisessa taas Britanniaan ja
Skandinavian niemimaahan saakka. Skandinaviaa he sanoivat _Thulē_ksi.
Lääketiede sai kaikista luonnontieteistä enimmän vaikutuksia muinaisesta
Egyptistä. Kreikkalaiset lääkärit rupesivat egyptiläisten
palsamoitsijoiden tavoin avaamaan ruumiita, ja siten he saivat tarkkoja
tietoja niiden rakenteesta. Niinpä päästiin selville hermoston
olemassaolosta.
● =Matematiikka.= Hellenistisen ajan monista etevistä matematiikan
tutkijoista on ensi sijassa mainittava _Eukle´idēs_, joka kirjoitti
geometrian oppikirjan, mikä vielä satakunta vuotta takaperin oli
käytännössä Suomenkin kouluissa.
● =Filosofia.= Filosofian alalla syntyi hellenistisellä aikakaudella
kaksi huomattavaa oppisuuntaa: _stoalaisuus_ ja _epikurolaisuus_, jotka
molemmat kiinnittivät päähuomion siveysoppiin. Stoalaisuuden perustaja
oli nimeltään _Zē´nōn_, epikurolaisuuden _Epĭ´kūros_.
Stoalaiset opettivat, että ihmiset olivat onnellisia, jos he elivät
yksinkertaisesti ja kohtuullisesti. Heidän tuli asettua kaikkien
onnenvaihdoksien yläpuolelle; he eivät saaneet masentua
vastoinkäymisestä, yhtä vähän kuin paisua myötäkäymisestä.
Epikurolaiset taas olivat sitä mieltä, että ihmisten tuli pyrkiä
nauttimaan elämästä niin paljon kuin suinkin. Nauttimisella he eivät
kuitenkaan tarkoittaneet ylensyömistä tai muita ruumiillisia nautintoja,
vaan he ymmärsivät sillä ennen kaikkea terveyttä ja rauhallista elämää.
Yhtä vähän stoalaiset kuin epikurolaiset uskoivat vanhoihin
kreikkalaisiin tai muihin pakanallisiin jumaliin. He eivät kuitenkaan
tunteneet yksijumalaisuuttakaan. He luulivat, etteivät ihmiset mitään
uskontoa tarvitsisi, vaan että filosofia riittäisi tyydyttämään
uskonnollista tarvetta.
● =Taiteet.= Hellenistisen ajan taiteista oli kuvanveistotaide
huomattavin. Se ei kuitenkaan ollut yhtä korkealla kannalla kuin
Perikleen aikakaudella. Kuvanveistoksissa koetettiin, asettamalla
esitettävät henkilöt väkinäisiin asentoihin, saada tulkituksi heidän
tunteitaan ja mielentilojaan. Usein veistokset tehtiin luonnottoman
suuriksi.
[Illustration:
_Kuva 86._ Laokoon.
]
Vieressä olevassa kuvassa esitetään kohtaus Troian sodasta. Kaksi
valtavaa käärmettä kietoutuu Laokoonin ja hänen molempien poikiensa
ympäri. Isä ponnistaa kaikki voimansa vapauttaakseen itsensä ja lapsensa
hirviöiden puserruksesta, mutta turhaan. Hänen kasvonsa ovat tuskasta
vääntyneet, hänen lihaksensa jännittyneet, mutta tuuma tuumalta on hänen
annettava myöten. Pojat ovat hekin pelästyksissään, mutta heidän hennot
jäsenensä eivät jaksa tehdä käärmeille yhtä ankaraa vastarintaa, ja
sentähden he epätoivoissaan eivät edes yritäkään voimakkaasti
puolustautua. Kuvanveistos on hellenistiseltä ajalta.