_Täysiluokkaisten lyseoiden ja yhteiskoulujen keskiluokkia kuin myös
tyttökouluja ja seminaareja varten on kauan kaivattu sopivaa yleisen
historian oppikirjaa. J. R. Pallinin »Yleisen historian oppikirja» ei
suppeutensa eikä yksipuolisen ainevalintansa takia pitkiin aikoihin ole
tyydyttänyt oppikirjalle asetettavia vaatimuksia. B. Estlanderin paljon
käytetty »Yleinen historia kertomuksittain» on lukukirjana oivallinen,
mutta kaipaa täydennyksekseen oppikirjaa, joka lujemmin sitoo
tapahtumain monisäikeiset langat. Muut yleisesti käytetyt oppikirjat
ovat laaditut ylempien luokkien opetusta silmällä pitäen, joten niiden
käyttäminen keskikoulu-asteella on ollut hankalaa._
_Olemme näin ollen arvelleet poistavamme todellisen puutteen
oppikirjatuotannossamme ryhtyessämme laatimaan esillä olevan
»=Keskikoulun Yleistä historiaa=»._
_Kirja on tarkoitettu käytettäväksi keskikouluissa sekä tyttökouluissa
ja seminaareissa. Näissä opistoissa suoritettava historian oppimäärä
lienee jotenkin yhtä laaja — joskin se toisissa tulee luetuksi
perinpohjaisemmin kuin toisissa. Kun oppikirjaamme päätekstin ohella
sisältyy sarja lukukappaleita, on niissä kouluissa, joissa tuntiluku on
suurempi tai oppilaat henkisesti varttuneempia, mahdollista lisätä
tarkemmin opittavaa ainesta sanotuista kappaleista._
_Aineksen valinnassa olemme noudattaneet sitä mielestämme oikeata
periaatetta, että ns. sivistyshistorialle on annettava oppikirjassa
enemmän tilaa kuin tähän asti on ollut tavallista. Sotahistoriaa taas on
supistettu. Kuitenkin on valtiollisten olojen kuvaus kaikkialla
esityksen runkona. Erityistä huomiota on kiinnitetty runouden ja
kuvaamataiteiden kehitykseen, jota sivistyselämän puolta näihin asti on
varmaan liiaksi rajoitettu historian oppikirjoissa. Laajempaa
sosiaalisten olojen kuvausta olemme sitä vastoin karttaneet, koska
siihen kuuluvat asiat paremmin soveltuvat yläasteilla esitettäviksi
oppilaiden ollessa varttuneempia. Kumminkin on kirjaamme otettu
tärkeiden elinkeinojen kehitystä ja säätyluokkain tilaa koskevaa._
_Yleensä on esitys pyritty keskittämään historiallisen kehityksen
tärkeimpiin kohtiin. Paljon tapahtumain ja henkilöiden nimiä samoin kuin
vuosilukuja on tämän takia jätetty pois, kun taas toisista asioista on
puhuttu laajanlaisesti._
_Täten esitys on myös pyritty saamaan havainnolliseksi.
Havainnollisuutta lisännevät niinikään ne monet lukukappaleet, joita on
sovitettu päätekstin väliin, mutta joita ei ole tarkoitettu läksyinä
muistiinpantaviksi muuta kuin poikkeustapauksissa. Useat lukukappaleet
ovat samalla näytteinä alkuperäisistä lähteistä. Samaa tarkoitusta
varten on kirjaan pantu runsaanlaisesti kuvia ja karttoja._
_Mitä muutoin esitystapaan tulee, olemme koettaneet tarkoin, vaikka
lyhyesti selittää kaikki esille tulleet historialliset käsitteet, jottei
oppilas jäisi epätietoiseksi siitä, mitä milläkin sanalla ymmärretään.
Opettajan asia on tietenkin antaa lisäselityksiä, milloin ne
osoittautuvat tarpeellisiksi._
_Lopuksi pyydämme kiitollisuudella mainita, että lehtori K. O.
Lindeqvist ja maisteri K. K. Aro ovat lukeneet suuren osan
käsikirjoituksestamme ja tehneet meille useita arvokkaita huomautuksia._
_Elokuussa 1915._
__Tekijät.__
* * * * *
_Vaikka läksykappaleet ovat painetut suuremmalla ja lukukappaleet
pienemmällä kirjasinlajilla, on selvyyden vuoksi läksykappaleiden eteen
painettu merkki ● ja lukukappaleiden alkuun □._
__Kustantaja.__
Esihistoriallinen aika.
● =Historia ja esihistoria.= Kun historiantutkijat kirjoittavat
esityksiä ihmiskunnan vaiheista, täytyy heidän ensin hankkia tarkkoja
tietoja esitettävistä asioista. Nämä tiedot he saavat monella eri
tavalla; tärkeimmät tietolähteet ovat _kirjoitukset_, joita kuvattavan
aikakauden ihmiset ovat jättäneet jälkeensä. Näin saatuja _asiakirjoja_
säilytetään _arkistoissa_, joissa tiedemiehet käyvät niitä tutkimassa.
Historioitsijat ovat niiden perusteella kirjoittaneet teoksia, jotta
muutkin ihmiset saisivat tietoja kansojen kohtaloista. Tällaista
yhtäjaksoista esitystä ihmiskunnan vaiheista sanotaan _historiaksi_.
Sitä aikaa, josta ei ole olemassa kirjoitettuja muistiinpanoja, sanotaan
_esihistorialliseksi_ eli _historiantakaiseksi_ ajaksi. Siitäkin on
ihmisten onnistunut saada tietoja. On näet löydetty maasta kaikenlaisia
vanhoja, osaksi kivestä, osaksi metallista valmistettuja esineitä,
vieläpä asuinpaikkojen jäännöksiä. Kivisiä muinaisesineitä sanoi kansa
entiseen aikaan ukonnuoliksi, koska se uskoi, että ne olivat ylijumalan
ampumia salamia, jotka olivat pudonneet maan päälle. Nykyään sen sijaan
tiedetään, että ne ovat muinaiskansojen käyttämiä aseita ja tarvekaluja.
Niitä on koottu _museoihin_, joissa _muinaistieteen_ eli _arkeologian_
tutkijat niitä tarkastavat saadakseen selville, minkälaisia elinkeinoja
esihistorialliset kansat ovat harjoittaneet ja minkälaisissa oloissa
muutoin eläneet.
[Illustration:
_Kuva 1._ Määrämuotoisia hakat-tuja kiviaseita.
]
● =Kivikausi.= Ihmisiä on elänyt maapallolla jo satoja tuhansia vuosia.
Ensimmäiset ihmiset elivät perin kehittymätömissä oloissa. He
valmistivat aseensa ja tarvekalunsa kivestä, jonka tähden tätä aikaa
sanotaankin _kivikaudeksi_. Aluksi käytettiin kiviä sellaisina, kuin ne
löydettiin maasta, mutta myöhemmin niistä toisilla kivillä lohkaistiin
pois palasia, ja niin niille annettiin sellainen muoto, että niitä
paremmin voitiin käyttää määrättyihin tarkoituksiin. Opittiinpa vihdoin
hiomaan kiviaseita sileiksi ja kiertämään niihin luuputkella reikä,
johon puinen varsi työnnettiin. Paitsi kivistä valmistettiin esineitä
myös luusta ja puusta.
Aluksi kivikauden ihmiset eivät harjoittaneet muita elinkeinoja kuin
metsästystä ja kalastusta. He asuivat luolissa ja verhosivat ruumiinsa
eläinten nahoilla.
[Illustration:
_Kuva 2._ Hiottuja kiviaseita.
]
[Illustration:
_Kuva 3._ Luolan seinään piirretty alkuhärän kuva.
]
[Illustration:
_Kuva 4._ Hevosta esittävä norsunluinen veistos esihistorian ajoilta.
]
[Illustration:
_Kuva_ 5. Kivinen nuolenkärki Amerikasta.
]
Kivikauden loppuaikoina ihmiset oppivat jo hoitamaan karjaa ja
viljelemään maata, käyttäen kivikuokkaa ja puista auraa. Silloin he myös
rakensivat asunnoikseen hirsimajoja paalujen päälle järvelle.
Paalulautalle johti vain kapea silta, joka vihollisen hyökätessä voitiin
purkaa. Kankaiden kutominenkin oli jo silloin tunnettu, joten ihmisten
ei enää tarvinnut käydä verhottuina eläinten nahkoihin. Osasivatpa he jo
keittää ruokansa savesta valmistetuissa astioissa.
[Illustration:
_Kuva 6._ Paalukylä Sveitsistä (noin vuonna 1000 eKr.).
]
● =Metallikausi.= Kivikautta kesti kymmeniä tuhansia vuosia. Yhä
moninaisemmiksi kasvoivat ihmisten tarpeet. Niitä oli lopulta vaikea
kiviasein tyydyttää. Vihdoin, muutama tuhat vuotta ennen Kristuksen
syntymää, keksittiin jossain Aasian puolella taito metallista valmistaa
aseita ja tarvekaluja. Aluksi käytettiin raaka-aineena _pronssia_, joka
on vasken ja tinan sekoitusta. Sitä aikakautta sanotaan
_pronssikaudeksi_. Myöhemmin tunki kova ja kestävä _rauta_ pronssin
syrjään, ja silloin sai alkunsa _rautakausi_, jota vieläkin elämme.
Metallista voitiin valmistaa sellaisia esineitä, joihin kivi oli liian
haurasta. Niinpä siitä taottiin miekkoja sota-aseiksi sekä sirppejä
maanviljelyskaluiksi. Metallista valmistetut keihäänkärjet ja kirveet
olivat myös tehokkaampia kuin kiviset. Lisäksi tehtiin metallista
koristeita, kuten solkia, kaularenkaita ja riipuksia. Onpa löydetty
näiltä ajoin jo lukkoneuloja ja parrannyhtämispihtejäkin.
[Illustration:
_Kuva 7._ Solki pronssikaudelta.
]
[Illustration:
_Kuva 8._ Keihäänkärki rautakaudelta.
]
● =Sivistys kohoaa.= Ihmiskunta kehittyi jo esihistoriallisella ajalla
sangen korkealle sivistyskannalle. Varsinkin kun ihmiset oppivat
viljelemään maata, kohosi sivistys ripeästi. Maanviljelijäin ei
tarvinnut siirtyä paikasta toiseen, kuten metsästäjäin, kalastajain ja
karjanhoitajain; siksi he voivat rakentaa itselleen pysyviä asuntoja ja
tehdä elämäntapansa mukavammiksi. Asuen entistä tiheämmässä he joutuivat
lähempään yhteyteen keskenään, joten naapurit voivat käyttää toistensa
kokemuksia ja keksintöjä hyväkseen. Maanviljelijällä oli aikaa muihinkin
harrastuksiin kuin työskentelyyn elämän ylläpitämiseksi. Näin siis
sivistys kehittyi varsinkin sellaisissa seuduissa, joissa maanviljelys
sai jalansijaa.
Sivistykseen luetaan kuuluvaksi:
A. Aineellinen sivistys eli elinkeinot.
B. Henkinen sivistys: