Ja lemmenlehdet ja pohjatuuli
ne toisens’ syksyllä kohtasit,
kun kesän menneen jo mailta luuli,
mut hohti metsien temppelit.
Ol’ pihlajat punamekko päällä
ja koivunlehvät jo kellastui.
Kaks punalehteä siellä täällä
pois oksistansa ne tempautui.
Tuul’ niitä lennätti, sitte heitti
ne metsän syrjähän sylikkäin.
Pian talven tuisku ne sinne peitti,
kaks lemmenlehteä, lähekkäin.