Kai saattelin tyttölasta
ma äsken kotiaan,
kai silmästä kiehtovasta
sain kutsun uskaltamaan,
mut vaitipa annoin kättä,
»hyvän yön» tylyn toivotin,
edes hetkeä viivähtämättä
pyryilmaan painausin.
Kai kyllä sen tunsin: kaksi
olin silmää pettänyt.
Mut mieleni vapahaksi
todentotta ma tunsin nyt.
Mitä kuuluu mulle naiset
nuo hiiren-lemmekkäät
ja kuutamonkatsojaiset
ja viisahat pikku-päät.
Mut annas, kun kohdanneisin
rutihullun tyttösen,
käsin kantaen sen veisin
pois hullujen onnehen.