Kun pyhä Pietari ja Paavali olivat maan päällä, sattuivat he ajamaan
kerran maantiellä, vanhalla ja huonolla hevosella, näkemään vanhan
sokean akka-käppyrän. Pietari sanoi akalle:
-- Hoi akka, mitä tekisit, jos näkösi saisit?
-- Mitäkö minä tekisin, vastasi akka. Jos näköni saisin, niin totta
totisesti minä silloin elättäisin kätteni työllä kaksikin ihmistä
rinnallani.
Kuultuaan tämän, sanoi Pietari Paavalille:
-- Mene sinä, Paavali, nuoremmaksesi ja nosta akka tänne rattaille.
Paavali teki sen ja nosti akan rattaille. Siinä he sitten yhdessä ajaa
nytkyttivät kylään. Siinä kylän laidassa oli sepällä paja. Sinne miehet
menivät ja sanoivat:
-- Annahan, seppä, meidän hiukan käyttää pajaasi ja työkalujasi, meillä
olisi tässä pientä hommaa.
-- Kyllähän minä annan, sanoi seppä.
He kuljettivat sitten akan pajaan ja Pietari sanoi Paavalille:
-- Pistähän tuo akka ahjoon ja ala painaa palkeita.
Paavali pisti akan ahjoon ja alkoi painella palkeita. Kun hän
hikipäissään oli jonkun aikaa palkeita painellut, otti Pietari akan
sieltä ahjosta ja pani alasimelle. Siinä hän sitten vasaralla akkaa
naputteli vähäsen aikaa ja akasta tuli yhdeksän kertaa koreampi
kuin ennen oli ollut. Ja kaiken hyvän lisäksi se oli vielä saanut
näkönsäkin. Siinä akka sitten niiaili ja kiitteli kauan aikaa Pietaria
ja meni iloissaan tiehensä.
Pietari ja Paavali nousivat taas sen vanhan kaakin rattaille alkaen
ajaa nytkytellä tietä pitkin. Tuskin he olivat kappaleen matkaa pajan
luota päässeet, kun lähti kenkä hevosen jalasta ja heidän oli pakko
palata pajaan takaisin. Siellä he pyysivät pajaa ja työkaluja lainaksi.
Antoihan seppä mielellään sellaisille sepille, joiden hän oli nähnyt
takovan vanhan akan nuoreksi. Pietari otti naulan, pisti sen ahjoon
kuumenemaan ja siitä hän takoa kalkutteli neljä hevosen kenkää ja vielä
niihin tarvittavat naulatkin kaupanpäällisiksi. Saatuaan ne valmiiksi
sanoi hän Paavalille:
-- Menehän, Paavali, ja tuo hevosen jalka tänne.
Paavali meni, otti hevosen jalan ja toi sen pajaan, jättäen hevosen
kolmella jalalla seisomaan. Pietari takoi siihen kiinni kengän ja sanoi
Paavalille:
-- Viehän tämä paikoilleen ja tuo toinen jalka.
Paavali vei jalan paikoilleen ja toi toisen jalan alasimelle. Näin
takoi Pietari kengät hevosen jokaiseen jalkaan. Seppä katseli tätä
menoa suu ja silmät auki, niin kummalliselta se hänestä tuntui. Kun
hevonen oli kengitetty, kysyi Pietari:
-- Paljonko olisi meidän vuokraa maksettava tästä pajan ja pajakalujen
käyttämisestä.
-- Mitä sitä sellaisesta suotta vuokraa maksaisi, sanoi seppä. Minähän
tässä olen saanut nähdä ihmeet ja kummat.
Pietari ja Paavali nousivat taas koninsa rattaille ja läksivät ajella
nytkyttämään.
Sillä sepällä oli huononpuoleinen akka, sellainen jo ikäloppu. Nähtyään
millaisia ihmeitä nuo molemmat miehet olivat hänen pajassaan saaneet
aikaan, päätti hänkin koettaa samaa keinoa. Hän meni tupaan, kuljetti
akkansa pajaan ja sitten kopristi hänet käsiinsä, pisti ahjoon, heitti
tuhkaa päälle ja alkoi vimmatusti lietsoa. Akka parkui pahanpäiväisesti
ahjossa. Lopulta hän heitti parkumisen, sillä hän paloi siinä poroksi.
Kun seppä oli akkaansa pitänyt hyvän aikaa ahjossa, nosti hän sen
alasimelle ja alkoi vasaralla takoa naputella. Mutta kun hän kerran
vasaralla naputti päähän, alkoi siitä veri vuotaa. Silloin seppä
pelästyi pahanpäiväiseksi ja arvasi, ettei hänestä olekaan akkansa
nuorentajaksi. Hän jätti akkansa siihen alasimelle ja läksi juoksemaan
minkä alta pääsi niiden entisten takojien jälkeen. Kun niiden hevonen
oli vanha ja huonokulkuinen, saavutti hän ajajat ja sanoi hengästyneenä
heille:
-- Tulkaa, hyvät miehet, keitä lienettekin takaisin minun pajaani,
muuten minun käy onnettomasti ja henki otetaan minulta.
-- Mitä sinulle sitten on tapahtunut? kysyi Pietari.
-- Kun minä rupesin sitä teidän temppuanne tekemään akkani kanssa, niin
siihen se kuoli. Tulkaa hyvät miehet auttamaan minua vaivaista.
Pietari ja Paavali käänsivät hevosen ja ajaa nytkyttivät sepän pajalle.
He astuivat rattailta alas ja Pietari sanoi Paavalille:
-- Nostahan tuo akka uudelleen ahjoon ja ala painaa palkeita.
Paavali teki sen ja sitten Pietari otti akan alasimelle ja alkoi
nakutella vasaralla sitä. Ja siitä akasta tuli entistään kauniimpi. Se
oli aivan sen toisen akan näköinen paitsi veristä vasaran jälkeä, joka
oli jäänyt sen otsaan. Seppä sanoi:
-- Tao, hyvä mies, tuo verinen jälkikin sen otsasta pois.
-- En minä tao, sanoi Pietari. Jos minä sen teen, niin tulee hän
aivan sen toisen akan näköiseksi ja silloin ne voivat joutua riitaan
keskenään.
Seppä siinä kiitteli ja kumarteli, niin iloinen hän oli, kun oli
akkansa saanut taas henkiin ja entistään koreammaksi. Mutta Pietari
sanoi sepälle:
-- Vaikka sinä oletkin taitava seppä, niin sen neuvon minä annan
sinulle, ettet yritäkään tehdä meidän perässämme.
Seppä lupasi sen pyhästi. Hän kiitteli kovasti molempia miehiä, tarjosi
maksuakin heille kaikista heidän vaivoistaan, mutta he eivät ottaneet,
vaan nousivat taas rattailleen ja ajaa nytkyttivät pois.