Mies pilkkoi puita tuvassaan. Kuinka hän siinä varomattomasti
kirvestään käytteli, niin iski hän peukaloonsa ja se meni poikki. Mies
otti peukalon, heitti sen uunin päälle ja sanoi:
-- Olkoon tuolla!
Seuraavana päivänä meni mies metsään halmetta kyntämään. Hänen siellä
puuhaillessaan hänen vaimonsa paistoi tuvassa piirakoita ja sanoi
itsekseen:
-- Olisipa nyt meillä poika, niin lähettäisin hänet metsään viemään
isälleen evästä. Kun ei ole, niin tästä itseni pitää lähteä.
Kun hän niin oli sanonut, kuului uunin päältä pientä vikinää:
-- Äiti kulta, anna minun mennä, kyllä minä vien.
Akan katsahtaessa sinne näki hän peukalon tulevan sieltä ja kuuli sen
sanovan:
-- Anna tänne, kyllä minä vien!
Kummitus se on, ei mikään muu kuin kummitus, ajatteli akka, mutta antoi
kuitenkin piirakat pojalle.
Peukalopoika meni pihalle, kiipesi varsan korvan taakse ja sieltä
ohjaili sitä eteenpäin.
Jo kaukaa se alkoi huutaa:
-- Katsohan isä, minä tuon sinulle piirakoita!
Mies katseli ympärilleen, mistä sellainen pieni, piipittävä ääni
kuului, mutta ei nähnyt mitään. Varsa vain tulla laukkasi yksinään
halmetta kohden.
Varsahan siellä tulee halmetta kohden, sanoi mies, mutta mistä se ääni
alkunsa saa.
Kun varsa tuli aivan lähelle, puikahti peukalopoika korvan takaa esiin
ja sanoi:
-- Tässä minä olen isä, toin sinulle äidin paistamia piirakoita.
Mies otti pojan kämmenelleen, ja silloin alkoi tämä haastella miehen
kanssa ja kertoa, että hän oli hänen poikansa, joka oli muodostunut
miehen uunin päälle heittämästä peukalosta.
Miehen syödessä piiraita meni poika kyntämään.
Sattuipa pappi kulkemaan halmeen ohitse. Hän löi kätensä hämmästyksestä
yhteen ja huusi:
-- Jopa nyt on ihme ja kumma! Tuolla aura aivan yksinään kulkee ja
kyntää.
-- Ei se yksinään kulje, sanoi mies. Minun poikani siellä on hevosta
ohjaamassa.
Kun hevonen veti auran saran päähän, näki pappi pojan. Papin alkoi
kovasti tehdä mieli sitä ja hän sanoi miehelle:
-- Myy minulle tuo poikasi.
Mies raapi hetkisen korvallistaan ja sanoi sitten.
-- Myynhän minä, jos vain kaupoista sovitaan.
-- Paljonko sinä tahdot? kysyi pappi.
-- Enhän minä paljoa tahdo, vastasi mies, mutta en minä ihmistä
huokeammasta myy kuin sadasta hopearahasta.
Niin kovasti teki papin mieli peukalopoikaa, että hän maksoi tuon
summan ja pisti pojan taskuunsa.
Mutta peukalopoika ei tyytynytkään olemaan siellä, vaan puikahti maahan
ja juoksi kotiaan.
Kun pappi tuli kotiaan, sanoi hän vaimolleen:
-- Tulehan tänne, muijaseni, niin minä näytän, millaisen pojan minä
olen saanut.
Pappi alkoi etsiä taskustaan, mutta ei löytänyt, hän käänsi lopulta
taskunsa nurin, mutta ei sittenkään löytänyt.
Hän palasi miehen luo ja sanoi:
-- Sinun poikasi ei pysynytkään minun luonani.
-- Ei tuo näyttänyt pysyneen, vastasi mies. Täällähän tuo on kotona.
-- Annahan se minulle takaisin.
-- En minä maksutta anna. Nyt on poika minun taas, koska ette osannut
sitä pitää hallussanne. Enkä minä sitä poikaa enää myykään.
-- Miksi et? kysyi pappi.
-- Se poika on viisaampi kuin arvaakaan.
-- En minä usko noin pienessä miehessä liikoja viisauksia piilevän,
vastasi siihen pappi. Sitten vasta minä sen viisaaksi uskon, jos se voi
minun vaimoltani sormuksen varastaa.
Mies sanoi:
-- Ottakaa poika taloonne, niin varmasti se minulle sormuksen tuo.
-- Jos tuo, sanoi siihen pappi, niin sata hopearahaa annan minä sinulle
palkaksi.
Pappi vei pojan kotiaan. Sinne tultuaan hän kertoi vaimolleen
sopimuksestaan miehen kanssa ja varoitti kovasti vaimoansa varomaan
sormustaan.
Tuli yö. Silloin peukalopoika hiipi papin vaimon vuoteeseen, kiskoi
sormuksen ja toi sen isälleen.
Aamulla, kun pappi huomasi sormuksen kadonneen vaimonsa sormesta, tuli
hän miehen luo ja sanoi:
-- Tännekö sinun poikasi on minun vaimoni sormuksen tuonut?
-- Täällähän tuo on, vastasi mies. Ja hyvässä tallessa onkin.
Pappi pyyteli sormusta takaisin ja niitä entisiä rahojaan, mutta mies
ei antanut. Ja niin he löivät vetoa uudelleen siitä, että jos poika voi
viedä papin navetasta parhaimman lehmän, niin saa mies pitää sen ja
kaiken, mitä hän tähän asti on saanut ja lisäksi sata hopearahaa. Ellei
poika voi sitä täyttää, täytyy miehen antaa kaikki rahat ja tavarat
takaisin. Mies löi vetoa papin kanssa. Papin palattua kotiinsa sulki
hän illalla tarkoin kaikki navettansa ovet ja ikkunat.
Mutta peukalopoika pujahti sinne eräästä hiirien tekemästä raosta ja
alkoi huutaa:
-- Ottakaa kiinni, ottakaa kiinni, härkä pääsi pakoon.
Kuultuaan tämän, huusi pappi heti renkinsä ja piikansa koolle. Nämät
menivät navettaan, avasivat ovet ja etsivät härkää.
Sillä välin ajoi peukalopoika lihavimman lehmän pois navetasta ja vei
sen kotiaan.
Kun piiat palasivat navetasta, kysyi pappi:
-- Saitteko härän kiinni?
-- Mitä kiinniottamista siinä oli, vastasivat piiat, eihän se poissa
ollutkaan, siellä oli navetassa. Mitä lienee joku ilkeyksissään
valehdellut.
Mutta kun aamulla mentiin katsomaan navettaan, olikin lihavin lehmä
kateissa.
Silloin meni pappi miehen luo ja kysyi:
-- Täälläkö minun lihavin lehmäni on?
-- Täällähän tuo on, vastasi mies. Poikani sen tänne on ajanut.
Papin ei auttanut muu kuin maksaa miehelle taas sata hopearahaa. Mutta
uudelleen hän löi vetoa.
-- Saat pitää kaikki, jos poikasi voi tuvastani varastaa jauhinkivet
ja saat vielä sata rahaa lisäksi. Ellei hän siihen pysty, saat maksaa
minulle takaisin kaiken sen, minkä olet minulta saanut.
Mies suostui tähän.
Pappi kun palasi kotiin, niin varoitti hän ankarasti piikoja, etteivät
nämä millään muotoa saisi hävittää kiviä.
Piiat alkoivat jauhaa. Peukaloinen hiipi jauhovakkaan ja alkoi heitellä
jauhoja silmille. Kun nämä eivät ketään nähneet, luulivat he toisiaan
syyllisiksi tähän pahantekoon, alkoivat ensin viskellä toisilleen
sanoja ja lopulta jo kävivät toistensa tukkaankin.
Heidän siinä tapellessaan vieritti poika kiven tuvasta ja edelleen
tietä pitkin isänsä mökille.
Papin ei auttanut muu kuin mennä taas miehen mökille ja antaa hänelle
sata hopearahaa sopimuksen mukaan.
-- Ei tämä minun mielestäni ole aivan oikeata peliä, sanoi pappi.
Koetetaanhan vielä yksi ja viimeinen kerta. Jos poikasi voi varastaa
kirveet miehiltä, jotka panen metsään puita hakkaamaan, niin saat
kaiken pitää hyvänäsi ja vielä sata hopearahaa päälle kaupan. Mutta
jollei hän sitä voi täyttää, niin otan sinulta pois kaiken sen, minkä
olet saanut.
Mies suostui tähän.
Kun pappi tuli kotiaan, sanoi hän kolmelle rengilleen:
-- Menkää metsään puita kaatamaan, mutta varjelkaa tarkoin kirveitänne.
-- Emmehän me kirveitä metsässä hävitä, sanoivat rengit ja nauroivat.
Heidän metsään mennessään seurasi peukalopoika heitä. Hän kiipesi
puuhun ja vei lastuja mukaansa. Niillä hän alkoi kiusata puitten
hakkaajia.
Sattuipa hän heittämään erästä miestä silmään. Tämä suuttui siitä
pahanpäiväisesti, alkoi rakentaa riitaa toisten kanssa ja väittää, että
ne olivat hänen silmänsä puhkaisseet.
Siitä syntyi lopulta julma tappelu. Ja kun nuo kolme renkiä oikein
voimainsa takaa iskivät yhteen, niin sieppasi peukalopoika sillä aikaa
kirveet ja vei ne isälleen.
Nähdessään renkiensä palaavan metsästä takaisin kysyi pappi:
-- Onko teillä kirveet?
-- Ei ole, vastasivat miehet. Sinne ne katosivat metsään, emmekä
löytäneet, vaikka kuinka olisimme etsineet.
Kuullessaan tämän meni pappi miehen luo ja sanoi:
-- Nyt saat pitää poikasi ja kaiken tavaran ja tässä on vielä sata
hopearahaa entisten lisäksi. Minä en, enää sinun kanssasi lyö vetoa,
sillä sinä voit tehdä minusta aivan keppikerjäläisen.
Peukalopoika jäi isänsä ja äitinsä luo, ja he elivät tyytyväisinä
siihen rikkauteen, jonka mies peukaloisen avulla oli papilta saanut
siepatuksi.