Tukholman linnassa. Sama huone kuin toisen näytöksen ensimäisessä
kuvaelmassa.
Heti esiripun noustua kuuluu sangen voimakas tärähdys.
KRISTINA (saapuu kiireesti surupuvussa perinnäisestä ovesta ja katsoo
hätääntyneestä ympärilleen).
PALVELIJA (pilkistää kauhuissaan vasemmasta ovesta). Perkeleen kita,
armollinen rouva! (Kiiruhtaa pois.)
KRISTINA (yrittäen hänen jälkeensä). Mikä kauhea tärähdys!
TOINEN PALVELIJA (juoksee päätään pidellen oikealta). Voi hirmua!
Perkeleen kita halkesi. (Menee perälle.)
MAUNU GREN (saapuu vasemmalta).
KRISTINA. Mitä on tapahtunut? Ihmiset ovat päästään sekaisin. Mistä
niin hirveä tärähdys? Murtaako vihollinen linnan?
GREN. Ei. Pohjoisen tornin iso kanuuna räjähti.
KRISTINA. Linnan suurin tykki?
GREN. Niin. Perkeleen kita.
KRISTINA. Se oli onneton tapaus.
GREN. Putki halkesi pitkin pituuttaan. Tornin seinä murtui.
KRISTINA. Entä tykkiväki?
GREN. Yksi kuoli. Viisi haavoittui.
KRISTINA. Sitojia! Lääkkeitä! Tulkaa, ohjatkaa minut
onnettomuuspaikalle !
GREN. Siellä on kauhea näky. Ja te olette väsynyt.
KRISTINA. Väsynyt? Minä? Saanko minä väsyä tekemästä mitä nainen voi?
Olettehan tekin alttiit kaikki uhraamaan.
GREN. Te, jalo sukulaiseni, teette enemmän kuin yksikään nykyinen
Ruotsin mies. (Menevät vasemmalle. Erik Vaasa ja kaupungin pormestari
tulevat perältä.)
ERIK VAASA. Te tahdotte kertoa uutisen rouva Kristinalle.
PORMESTARI. Niin, herra ritari. Uskaltaako kertoa?
ERIK VAASA. Kuinka ei uskaltaisi? Rouva Kristina on uljain meistä
kaikista. Mutta onko tietoon luottamista?
PORMESTARI. Tunnen molemmat porvarit.
ERIK VAASA. Heidät lähetti kuningas?
PORMESTARI. Hän kehoitti heitä tulemaan.
ERIK VAASA. Hän toivoo siten meidät masentavansa.
PORMESTARI. Vesterås oli, Tukholmaa lukuunottamatta, viimeinen
varustus, joka rohkeni kuningasta vastustaa. Nyt on sekin langennut
hänen käsiinsä.
ERIK VAASA. Ei saa unhottaa Kalmaria.
PORMESTARI. Se on niin kaukana.
ERIK VAASA. Alatteko horjua? Onko porvaristoon luottamista?
PORMESTARI. Tiedätte, että se on ollut luja.
ERIK VAASA. On ollut. Mutta onko vielä?
PORMESTARI. Vaikeaksi voi ajan pitkään tulla. Porvarien talot jo
palavat.
ERIK VAASA. Palavat?
PORMESTARI. Harmaa-veljesten saarella on tykkituli useita taloja
sytyttänyt.
ERIK VAASA. Ja porvarit, mitä he tekevät?
PORMESTARI. Tietysti koettavat sammuttaa.
ERIK VAASA. Ei, koko tämä suuri sodan palo olisi saatava sammumaan.
Pikainen apu olisi tarpeen.
PORMESTARI. Se on kaupungin asukkaidenkin toivo. Vaan mistä se saadaan?
ERIK VAASA. Lyypekistä.
PORMESTARI. Odotamme. Mutta saapuuko?
ERIK VAASA. En ole sitä epäillyt, kun kuulin heidän jalomielisyydestään
poikaani kohtaan.
PALVELIJA (pilkistää vasemmalta).
ERIK VAASA (palvelijalle). Hoi, mies, missä on armollinen rouva?
PALVELIJA. Tapaturmapaikalla.
ERIK VAASA. Missä?
PALVELIJA. Ettekö, jalo herra tiedä, että perkeleen kita räjähti?
ERIK VAASA. Tiedän, että helvetin kita uhkaa sinua.