Miltei yhtä vaikea oli kirjoittaa Curtis Jadwinille, mutta sitä
kirjottaessaan hän tunsi tulevansa juhlalliseksi ja arvokkaaksi:
Rakas herra Jadwin.
Kun te tänä iltana pyysitte minua vaimoksenne, olisi teidän ollut
saatava suora vastaus, mutta sen sijaan minä oikullisesti vastasin
tavalla, jota pyydän anteeksi ja jonka pyydän unohtamaan. Sanoin
sellaista, joka voi teille merkitä yllykettä. Olen pahoillani, että
niin unohdin oman arvon tuntoni. Sallikaa minun korjata erehdykseni.
Minun olisi totuuden mukaan ollut vastattava teille kieltävästi.
Ja tämä on oleva siitä asiasta viimeinen sana, jos mieli meidän
ystävyytemme jatkua.